Joensuu, Suomi.

Sielunmaisemani Polvijärvellä // My soul landscape in Polvijärvi.

(English text below)

Pikainen piipahdus kotimaassa ja lapsuuteni maisemissa Joensuussa ja Polvijärvellä. Pikkupakkanen tuntui ihanan virkistävältä ja aavistuksenomainen lumipeite näytti kauniilta muuten niin harmaana päivänä. Joensuuhun palaaminen on aina tunnepitoinen kokemus, täynnä muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Sitä kaupunkia, josta lähdin, ei ole enää olemassa. Joensuu on kasvanut ja muuttunut aivan toiseksi paikaksi. Ihmiset kuitenkin ovat ja pysyvät. Karjalainen luonteenlaatu on niin tuttu ja helppo; asiat sanotaan suoraan, suurempia kiertelemättä. Myös murre tarttuu; vaikka sitä puhunkin, voimistuu se aina täällä ollessani. Olo on kotoinen, mutta paikka ei kuitenkaan ole enää koti.

Siispä matka jatkuu ensi viikolla kohti uusia seikkailuja; ehkä se kotikin vielä joskus löytyy - olkoon se sitten paikka, aika, ihminen, ideologia... Se jää nähtäväksi.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA JA KIITOS KAIKILLE USKOLLISILLE BLOGINI LUKIJOILLE! 

* * * 

A quick visit back to childhood landscape in Joensuu and Polvijärvi. It felt wonderfully refreshing with little frost in the air, and a light snow cover looked beautiful on a gray day. It is always an emotional journey to come back to Joensuu, full of memories and history. The city I once left no longer exists. Joensuu has grown and changed completely. However, the people are still the same. Karelian turn of mind is so familiar and easy for me; things are said directly, no nonsense or small talk at all. Also dialect sticks; even I normally talk North-Karelian dialect, it becomes always stronger when I visit my home town. I feel homy here but the place is no longer home.

So the journey continues next week towards new adventures; maybe the home will be found - whether it is a place, person, time, ideology ... We will see.

 
HAPPY NEW YEAR AND THANK YOU ALL FOR READING MY BLOG!