Deshaies, Guadeloupe.
Eilen totesimme ruotsalaisen Sofian kanssa, että meidän skandinaavien on vaikeaa relata. Espanjalaisille ja argeentiinalaisille se tuntuu olevan toinen luonto. Me skandinaavit emme saa aina suutamme auki, amerikkalaiset (sisältää myös kanadalaiset) hoitakoot small talkin. Ranskalainen tuo pikantin lisän porukkaamme hauskoine aksentteineen ja ruokasnobbailuineen. Laivakoiramme Chewie on ruotsinkielinen, ainakin muutaman käskyn se tunnistaa ruotsiksi. Väärinymmärryksiä esiintyy jatkuvasti, mutta onneksi ne johtavat useimmiten nauruun. Osaan purjehtia englanniksi, mutta minulla ei ole aavistustakaan eri termien suomenkielisistä nimistä. Ja todellakin; olen oppinut purjehtimaan! Purjehdusrutiinit alkavat olla hallussa ja veneessä liikkuminen on luontevaa. Itseasiassa vene tuntuu jo kodilta.
Aluksi tunsin olevani veneessä kuin vanki. Maihin ei päässyt kun jonkun kyyditsemänä. Mutta nyt - se on vähän kun bussia odottaisi. Myös ruokapolitiikka on haastavaa. Kipparimme Sylvia haluaa kontrolloida kaikkea, eikä meidän muitten ruokatoiveilla ole juuri painoarvoa. Kun haluaisimme illalla kokata jotain tiettyä ruokaa, hänen kommenttinsa on, että on käytettävä niitä raaka-aineita, joita löytyy. Tämä onkin aiheuttanut eniten kränää joukossamme, mutta minkäs teet. Her way or highway. Olenkin syönyt kiintiöni täyteen purkkitomaatteja ja tomattisosetta. Ei enää, kiitos.
Guadeloupe on Ranskan alusmaa, joten täältä saa hyvää leipää, vaikkakin vaaleaa, juustoja ja hyvää viiniä. Kaikilla saarilla on banaaneja, appelsiinejä, tomaatteja... Aika peruskamaa. Pojat ovat onnistuneet saamaan muutaman kerran kalaa illalliseksi. Tänään on mm. luvassa perunasalaattia kalan kera. Omalla kokkausvuorollani tein suomalaista trendiruokaa, avokadopastaa. Siitä tuli hitti ja muutamat jopa halusivat reseptin itsellensä.
Kuvittelin purjehtijoitten olevan sosiaalista porukkaa, mutta kaikki tuntuvat viettävän aikaa venekunnittain. Jos tapaamme satamassa kahvilassa saatamme hymyillä varovasti ja korkeintaan kysyä wi-fin salasanaa. Se siitä sosiaalisuudesta.
Eilen totesimme ruotsalaisen Sofian kanssa, että meidän skandinaavien on vaikeaa relata. Espanjalaisille ja argeentiinalaisille se tuntuu olevan toinen luonto. Me skandinaavit emme saa aina suutamme auki, amerikkalaiset (sisältää myös kanadalaiset) hoitakoot small talkin. Ranskalainen tuo pikantin lisän porukkaamme hauskoine aksentteineen ja ruokasnobbailuineen. Laivakoiramme Chewie on ruotsinkielinen, ainakin muutaman käskyn se tunnistaa ruotsiksi. Väärinymmärryksiä esiintyy jatkuvasti, mutta onneksi ne johtavat useimmiten nauruun. Osaan purjehtia englanniksi, mutta minulla ei ole aavistustakaan eri termien suomenkielisistä nimistä. Ja todellakin; olen oppinut purjehtimaan! Purjehdusrutiinit alkavat olla hallussa ja veneessä liikkuminen on luontevaa. Itseasiassa vene tuntuu jo kodilta.
Aluksi tunsin olevani veneessä kuin vanki. Maihin ei päässyt kun jonkun kyyditsemänä. Mutta nyt - se on vähän kun bussia odottaisi. Myös ruokapolitiikka on haastavaa. Kipparimme Sylvia haluaa kontrolloida kaikkea, eikä meidän muitten ruokatoiveilla ole juuri painoarvoa. Kun haluaisimme illalla kokata jotain tiettyä ruokaa, hänen kommenttinsa on, että on käytettävä niitä raaka-aineita, joita löytyy. Tämä onkin aiheuttanut eniten kränää joukossamme, mutta minkäs teet. Her way or highway. Olenkin syönyt kiintiöni täyteen purkkitomaatteja ja tomattisosetta. Ei enää, kiitos.
Guadeloupe on Ranskan alusmaa, joten täältä saa hyvää leipää, vaikkakin vaaleaa, juustoja ja hyvää viiniä. Kaikilla saarilla on banaaneja, appelsiinejä, tomaatteja... Aika peruskamaa. Pojat ovat onnistuneet saamaan muutaman kerran kalaa illalliseksi. Tänään on mm. luvassa perunasalaattia kalan kera. Omalla kokkausvuorollani tein suomalaista trendiruokaa, avokadopastaa. Siitä tuli hitti ja muutamat jopa halusivat reseptin itsellensä.
Kuvittelin purjehtijoitten olevan sosiaalista porukkaa, mutta kaikki tuntuvat viettävän aikaa venekunnittain. Jos tapaamme satamassa kahvilassa saatamme hymyillä varovasti ja korkeintaan kysyä wi-fin salasanaa. Se siitä sosiaalisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti