"En haluaisi luopua siitä tunteesta, kuinka tutuksi kaupunki tuli." Näin totesi ystäväni Brysselistä ja kiteytti hyvin myös omat tuntemukseni. Kaupungin kartta on päässäni monelta osin ja kuvittelen tuntevani edelleen kadut ja reitit kuin omat taskuni. Kun kaupunkikuva on muuttunut, tuntuu kuin minut olisi petetty; minun kaupunkiani ei enää ole. Mutta olenhan itsekin muuttunut kuudessa vuodessa, siitä kun viimeksi Brysselistä lähdin. Edellisenä iltana ennen lähtöä, vuonna 2016, kävin Jordanin aukiolla. Siellä taiteilija Guillaume Bottazzi aloitteli maalaamaan suurta muraalia kerrostalon kylkeen. Tietenkin minun piti nyt käydä katsomassa miltä valmis muraali näyttää, kuva yllä.
Kun vierailin Merimieskirkolla, tuntui kuin kotiin olisin mennyt, vaikka ulko-ovi olikin uusittu. Oudosti kaikki tilat näyttivät pienemmältä kuin muistin - miksiköhän? Vanhassa kämpässäni oli tehty keittiö- ja kylppäriremppa, silti tunsin olevani taas kuin kotonani. Tämä sama tunne tulee harvassa paikassa, Brysselin lisäksi Kreetalla minulle tulee tuo tunne: kuin kotiin tulisi. Toivottavasti pääsen ensi kesänä käymään töitten tiimoilta Kreetalla ja nimenomaan Haniassa.
Bryssel on taas näyttänyt todelliset kasvonsa, vettä on tainnut sataa joka päivä viimeisenä kymmenenä päivänä. "Se sopii Brysseliin" totesi samainen ystäväni, enkä voinut olla enempää samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti