Kapkaupunki, Etelä-Afrikka

Aamulla oli aikainen herätys. Tuula ja Oona olivat menossa kuntosalille ja heräsin hälytyksen ääneen. Ajattelin mielessäni, että no onpas Tuulalla kovaääninen herätyskello ja käänsin kylkeä. Ihmettelin, kun Tuulan nousi sängystä, mutta ei sammuttanut hälytystä. Heräsin vasta, kun Tuula heitti kylpytakin mulle ja sanoi, että nyt mennään, palohälytys! Kello oli viisi aamulla ja ryntäsimme portaita pitkin ulos kuullaksemme, että kyseessä oli väärä hälytys. Hotellimme on iso, kymmenkerroksinen raken-nus ja täyteen buukattu. Siihen nähden ihmisiä oli ulkona todella vähän, vain kymmenisen henkeä. Useat vain kurkkasivat ovelta ja painuivat takaisin huoneisiinsa. Hätätilanteessa he olisivat olleet pulassa. Aika välinpitämättömältä - tai tietämät-tömältä - tuntui ihmisten toiminta. Oli hauskaa nähdä ihmisten yöpukumuotia ja ne ketkä poistuivat huoneistaan, eivät välittäneet vähääkään miltä näyttivät. Tuulan kanssa "pelastimme" vain itsemme, ei tullut edes mieleen ottaa mitään mukaan. Rasmukselle oli käteen tarttunut aurinkolasit, Oonalle kamera, Tuijalle käsilaukku ja Jarille reppu.

Pöytävuori kohoaa massiivisena ja vakuuttavana kaupungin taustalla. Vaikka taivas on pilvetön, kerääntyy vuoren huipulle pilviä ja ne valuvat upean näköisesti vuoren reunaa alas. Pilvipeitettä kutsutaankin kuvaavasti pöytäliinaksi. Vuorelle mentiin köysirataa pitkin, jalan nousu olisi ollut meille lomalaisille liian työlästä. Huipulta avautui hieno näköala yli kaupungin ja meren. Kuvassa näkyvä saari on Robben Island, jossa Nelson Mandelaan pidettiin vankina kahdeksantoista vuotta.

Oonan kuva on otettu Kirstenbischin puutarhassa, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja sen tehtävänä on kasvattaa ja suojella maailman uhanalaisia kasveja.