Aamulla lähdin pyöräilemään Nea Horaan torille. Kun pääsin lähirannalle, Chrissille, auringon säteet nousivat loistavasti lahden takaa, vastapäiseltä kukkulalta. Siinä vaiheessa huomasin, ettei kännykkä = kamera, tullut mukaan. Harmi. Viime viikolla missasin torin, sillä sen paikka oli vaihtunut viime kesästä. Nyt olin tarkistanut sijainnin etukäteen, Selinou-kadulla olisi. No ei ollut. Jatkoin pyöräilyä rannan suuntaan, ajatuksena, että kyllä torikatu löytyy - ja löytyihän se. Se oli kapealla kadulla puiston laidalla. Jätin pyörän puiston laidalle ja suuntasin ensiksi aamukahville. Paikallinen kahvila oli auki, tilasin pienen kreikkalaisen kahvin, 1,50 euroa. Kahvi on kuin pannukahvia, tässä vaan porot on kupissa. Annoin porojen laskeutua ja kahvin hieman jäähtyä. Oli ihana aamu istua terassilla ja katsella torielämää.
Paikalliset vetävät ostoksiaan vetokärryissä. Mietin, miten isot perheet heillä oikein on, ostokset ovat suuria. Omat ostokseni ovat vaatimattomampia, mutta sitäkin mieluisampia. Maistelen makeaa hunajamelonia ja heti olen koukussa - se lähtee mukaani. Työvuoroon banaaneja evääksi, 10 senttiä kappale. Samoin vihreä paprika, 10 senttiä/kpl. Torilla tuotteet ovat halpoja mutta myös laadukkaita ja paikallisia. Kaikkiaan ostokseni, ks. kuva yllä, maksoivat noin 8 euroa.
Pääsin ruuan makuun myös meidän retkellä nimeltä Kreetalaisten makujen maailma. Viime vuonna leipimovierailulla jäin ilman piiraita, sillä jättäydyin viimeiseksi jonossa. Tänä vuonna pidin huolen, että ilman en jää! Ostin kalitsounian eli suolaisen piiraan kesäkurpitsalla täytetttnä, ja jälkeenpäin sain vielä lahjaksi juustopiiraan. Nyt tuli tilit tasattua viime vuoden kanssa. Jälkruuaksi vielä makea juustopiiras eli lihnarakia. Siinä on ihana keksimäinen pohja ja pehmeä tuorejuustotäyte mizithrajuustosta. Sitten vierailulle naapuriin, juustolaan, josta ostin vuohenmaidosta valmistettua gravieraa. Yleensä graviera valmistetaan lampaanjuustosta, mutta tässä oli myös vuohenmaitoa seassa.
Retkellä pääsimme maistelemaan myös paikallista hunajaa ja oliiviöljyä. Timjamihunaja lienee täällä yleisin hunaja, kasvaahan timjamia kaikkialla. Minulle uusi tuttavuus oli arbutus- eli mansikkapuuhunaja. Hyvää oli. Viimeinen rasti oli viinitila, jossa maistelussa oli yli kymmenen viiniä. Koska olin puoliksi töissä, tyydyin maistamaan vain hunajalla maustettua rakia. Maistui ihan Fazerin liköörikonvehteilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti