Kreeta, Kreikka

Meskla-Zourva-Askordalos-Lakki-Karanos

Sain tänään auton puolen päivän jälkeen ja suuntasin kulkuni vuoristoon. Ensimmäinen rasti oli Meskla; näytti kartalla ihan kunnon kylältä. Ennen kuin sinne pääsin, kävin tekemässä kunniakierroksen Alikianoksen kylässä - käännyin liikenneympyrästä väärälle tielle. Ei kun takaisin ja uusi yritys. Yksin ajaessa kartan seuraaminen on välillä haastavaa, enkä aina ehdi reagoida ajoissa mapsin ohjeisiin.

Tiedän, että täällä kylät ovat pieniä. Jos et heti pysähdy kun huomaat kylän alkavan, olet jo ajanut ohi. Kun näin tavarnan Mesklan kylässä, parkkeerasin saman tien auton tien laidalle. Lähdin kävelemään kylänraittia ja piipahdin leipomoon. Kovin oli vaatimattoman näköinen, mutta hyvä tuoksu sieltä tuli. Ostin juustopiirakan ja sain vielä maistiaisiksi vaniljatangon. Jatkoin kadun toiselle puolelle tavernaan. Pyysin appelsiinimehua, ei ollut. Otin jääteetä tölkissä ja sain kaksi appelsiinia kylkiäisiksi. Istahdin terassille pappaporukan seuraksi. Heti alkoi juttu luistamaan ja sain tuoksuvan yrtin oksan yhdeltä papparaiselta korvani taakse. Aito kreetalainen kohtaaminen ja kohtaamispaikka.

Nousin serpentiinitietä hiljakseen korkeammalle, 572 metriin, Zourvasin kylään. Asukkaita 49. Kävin patikoimassa pienen lenkin Sarakinan rotkolle. Lasku rotkolle oli jyrkkää, polulla oli irtokiviä, joten pyllymäkeä menin osan matkaa! Metsän siimeksessä näin viikuna-, granaattiomena- ja persikkapuita sekä opuntiakaktuksia. Ja upeita maisemia Aegeanmerelle saakka. Reippailun jälkeen lounaalle Emilyn tavernaan. Söin huonoimman kreikkalaisen salaatin ikinä. Tomaatit olivat karvaita ja feta oli vaihtunut tuorejuustoon. Tai ehkä se oli fetaa, mutta näytti ja maistui tuorejuustolta. 

Viereisessä pöydässä lounasti kanadalainen pariskunta, Tracy ja miehensä. Vaihdoimme jo aiemmin rotkolla muutaman sanan. Olivat kulkeneet kolmen kilometrin nousun Mesklasta Zourvasiin, tunti oli mennyt. Tracy on hullu kissanainen, hänellä on käsilaukussaan kissanherkkuja joita hän syöttää kylän kateille. Annoin heille kyydin takaisin Mesklaan, jonne he jäivät etsimään vuokra-autoansa. Tällaiset kohtaamiset ovat mieleeni; spontaaneja ja hyväntuulisia.

Ravintolaan lounaalle tuli myös suomalainen perhe. Olisivat halunneet terassille, mutta kaikki pöydät olivat varattuja. Koska istuin yksin neljän hengen pöydässä, pyysin heitä liittymään seuraani, eivät tulleet. Menivät istumaan sisälle. Niin suomalaista.

Tämän päivän toinen eksyminen; Askordanos. Asukkaita 18. Olin menossa Lakkiin, mutta yhtäkkiä tie loppui ja edessä nousi iso kirkko. Pysähdyin ja kävin kiertämässä kirkon. Pari valokuvaa ja takaisin tielle.

Alkoi olla päiväkahvin aika. Pysähdys Lakkiin. Kylän keskustassa on iso kirkko ja kolme tavernaan. Täällä oli useita pronssipatsaita, erikoista. Kuvassa Kolmen miehen patsas, joka on omistettu kylän kaatuneille taistelijoille. Patsas symboloi yhteisiä ponnistuksia ja taisteluita. Päiväkahvit jäivät täällä juomatta, ei löytynyt tavernoista kahvileipää.

Kotimatkalla vielä yksi pysähdys, kahvipaussi Karanovin kylässä. Täältä löytyi balkavaa kahvin seuraksi, ne hieman kompensoivat surkeaa lounasta. Maisemat olivat jälleen kerran hengästyttävän kauniit. Miten hienosti meri sulautuukaan siniseen taivaaseen!