Kreeta, Kreikka

Aamulla lähdin pyöräilemään Nea Horaan torille. Kun pääsin lähirannalle, Chrissille, auringon säteet nousivat loistavasti lahden takaa, vastapäiseltä kukkulalta. Siinä vaiheessa huomasin, ettei kännykkä = kamera, tullut mukaan. Harmi. Viime viikolla missasin torin, sillä sen paikka oli vaihtunut viime kesästä. Nyt olin tarkistanut sijainnin etukäteen, Selinou-kadulla olisi. No ei ollut. Jatkoin pyöräilyä rannan suuntaan, ajatuksena, että kyllä torikatu löytyy - ja löytyihän se. Se oli kapealla kadulla puiston laidalla. Jätin pyörän puiston laidalle ja suuntasin ensiksi aamukahville. Paikallinen kahvila oli auki, tilasin pienen kreikkalaisen kahvin, 1,50 euroa. Kahvi on kuin pannukahvia, tässä vaan porot on kupissa. Annoin porojen laskeutua ja kahvin hieman jäähtyä. Oli ihana aamu istua terassilla ja katsella torielämää. 

Paikalliset vetävät ostoksiaan vetokärryissä. Mietin, miten isot perheet heillä oikein on, ostokset ovat suuria. Omat ostokseni ovat vaatimattomampia, mutta sitäkin mieluisampia. Maistelen makeaa hunajamelonia ja heti olen koukussa - se lähtee mukaani. Työvuoroon banaaneja evääksi, 10 senttiä kappale. Samoin vihreä paprika, 10 senttiä/kpl. Torilla tuotteet ovat halpoja mutta myös laadukkaita ja paikallisia. Kaikkiaan ostokseni, ks. kuva yllä, maksoivat noin 8 euroa.

Pääsin ruuan makuun myös meidän retkellä nimeltä Kreetalaisten makujen maailma. Viime vuonna  leipimovierailulla jäin ilman piiraita, sillä jättäydyin viimeiseksi jonossa. Tänä vuonna pidin huolen, että ilman en jää! Ostin kalitsounian eli suolaisen piiraan kesäkurpitsalla täytetttnä, ja jälkeenpäin sain vielä lahjaksi juustopiiraan. Nyt tuli tilit tasattua viime vuoden kanssa. Jälkruuaksi vielä makea juustopiiras eli lihnarakia. Siinä on ihana keksimäinen pohja ja pehmeä tuorejuustotäyte mizithrajuustosta.  Sitten vierailulle naapuriin, juustolaan, josta ostin vuohenmaidosta valmistettua gravieraa. Yleensä graviera valmistetaan lampaanjuustosta, mutta tässä oli myös vuohenmaitoa seassa.

Retkellä pääsimme maistelemaan myös paikallista hunajaa ja oliiviöljyä. Timjamihunaja lienee täällä yleisin hunaja, kasvaahan timjamia kaikkialla. Minulle uusi tuttavuus oli arbutus- eli mansikkapuuhunaja. Hyvää oli. Viimeinen rasti oli viinitila, jossa maistelussa oli yli kymmenen viiniä. Koska olin puoliksi töissä, tyydyin maistamaan vain hunajalla maustettua rakia. Maistui ihan Fazerin liköörikonvehteilta.

Kreeta, Kreikka

Aikainen herätys, vaikka onkin vapaapäivä. Tänään on myös toripäivä. Lähden liikkeelle ennen auringonnousua kello 6.45. Pyöräilen ja horjun pehmeässä hiekassa. Koiraa ulkoiluttavat mies huutaa minulle "Be careful!" (ole varovainen) ja tunnen läikähdyksen rinnassani; ihanaa, että ohikulkijat huomioivat ja huolehtivat toisistaan! Tarkoitus oli suunnata Nea Horaan aamukahville. Harmillisesti yksikään kuppila ei ollut vielä auki, eivätkä olleet vanhassa kaupungissakaan. Fillaroin torikadulle ja laitan pyörän parkkiin. Kysyn torikauppiaalta, mistä saisin aamukahvia. Hän tietää ja neuvoo minut kulman taakse, josta sain kahvin ja pinaattipiiraan. Niillä lähti päivä hyvin käyntiin. 

Torilta ostin kassikaupalla vihanneksia, vähän hedelmiä, tuorejuustoa, mausteita, yrittejä ja linssejä. Kananmuniakin olisi tehnyt mieli, mutta vielä on muistissa viime  - fillarilla tehty - kauppareissu; 4/7 kananmunista oli kotiin tultuani rikki.

Tänään sitten kotiin tultuani sain sotkua aikaan. Kengänpohjaan oli tarttunut pyörän ketjuista öljyä. Ja kivasti öljy tarttui lattiaan, kun huoneen poikki hipsin kengät jalassa vessaan. 

Vähän lepoa ja töitä, sitten suuntaan autolla vuoristoon lounaalle Ntounias-tavernaan. Paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta, se toimii myös koulutus- ja kurssitilana Drakonan kylässä. Kartta ohjasi minut Kansallistielle (=moottoritie), sille en halunnut. Lähdin pikkutielle, omaa logiikkaani seuraten - pieleen taisi mennä alusta asti. Ajauduin kyllä lähemmäksi Drakonan kylää, mutta neljä kilometriä ennen päämäärää tie muuttui niin kapeaksi ja kivikkoiseksi, etten sinne uskaltanut mennä. Pienen rotkon ohi olisin joutunut ajamaan, liian vaaralliselta näytti. Ja jos rotkon olisin kiertänyt, matkaa olisi tullut 17 kilometriä lisää. Se siitä. Huteja tulee eikä aina pääse perille päämääräänsä. Kävin kääntymässä kirkon pihalla. Kirkko on kirjaimellisesti keskellä ei-mitään ja pitihän siellä sisällä käydä. Onneksi ovi oli auki. Sytytin tuohuksen ja jätin pari euroa pöydälle. Sitten käänsin auton keulan ja palasin takasin isommille asfalttiteille.

Nälkä kurni jo vatsassa. Pysähdys Gerolakkosin kylässä. Lounasta ei sieltä löytynyt, mutta sain kupin kahvia ja kämäsestä minimarketista pussillisen hunajamanteleita. Niillä pärjään taas hetken.

Matka jatkui Mourniesin kylän läpi Haniaa kohti. Muistin, että Mourniesissa on Kreikan itsenäistymisen ajan pääministerin ja kansallissankarin Eleftherios Venizeloksen synnyinkoti. Sinne siis. No, taas tuli huti. Paikka oli sulkenut ovensa vain muutamaa minuuttia ennen saapumistani.

Eipä muuta kun takaisin  kotiin. Aina ei voi voittaa. Tänään oli tällainen päivä. 

Loutro, Kreikka

LOUTRO

Tänään leikin turistia - täydellä palkalla. Retkibussi nouti minut 15 minuuttia myöhässä. Tiesin, että myöhässä tulevat, ollaanhan Kreikassa, mutta silti hermostutti. Nyt taas symppaan asiakkaita, jotka hermoilevat lomalla ties mitä. Paikallisopas Sonja hoitaa hommansa hyvin, GDPRää lukuunottamatta. Eihän sitä täällä Välimeren maissa kukaan kunnioita. Eli EU säännöksen mukaan asiakkaan nimiä tms tunnisteita ei saa huudella muitten kuulleen. Tällä reissulla kaikkien nimet tulevat selviksi ja minä olen tänään opas-Jaana. Mieluummin olisin ollut vain tavallinen Jaana.

Pohjoisrannikolta ajamme 1,5 h vuorten yli kohti karua ja kuivaa etelää. M/S Daskalogiannis vie meidät Sfakionin satamasta Loutroon, jonne autoilla ei pääse. Tosin lautta on autolautta ja isokokoinen, ei pienet aallot menoa hetkauta. Loutro sijaitsee lahden poukamassa, siellä on virallisesti 54 asukasta. Onneksi kyseessä on pieni ja eristyksissä oleva kylä, tänne ei isoja hotellikomplekseja pysty rakentamaan. Päiväturisteista kylä elää, hyvä näin. Kerrankin turisteista on  enemmän hyötyä kuin haittaa.

Rantautuessamme satamaan alkoi rumba: ekaks ihmiset ulos, sitten matkalaukut, saarelle menevät ruuat ja muut tykötarpeet. Sitten uudet asiakkaat sisälle, saaren roskat paattiin ja menoksi. Siinä ei mennyt puoltakaan tuntia, kreikkalaisittain supertehokasta.

Laivalta katsottuna Loutro näytti jopa tylsältä; valkoisia laatikkotaloja sinisine ikkunanpuitteineen ja ovineen. Toki uskomattoman kirkas turkoosin/vihreän/sinisen eri sävyissä hohtava uskomattoman kaunis meri teki vaikutuksen. Nyt ollaan siis Kreetan etelärannikolla ja Libyanmeren äärellä.

Lähdin kävelemään kirkolle, joka kohoaa kylän länsipuolella. Matkan varrella poikkesin polulta historiallisille raunioille, taisivat olla minoalaiselta ajalta. Kirkko oli myös sini-valkoinen, kuten ne usein ovat. Harmi, että nykyään kaikkialla kirkkojen ovet ovat kiinni, sisälle en päässyt. Pihalla on pieni, noin 20 haudan hautausmaa. Istahdan penkille varjoon ja syön evääksi mukaani ottamani - eilen Masklan tavernanpitäjältä saamani - appelsiinin. Virkistävää. Jatkan matkaa polkua pitkin vielä tovin, sitten käännyn takaisin ja suuntaan Loutron kylään.

Se hyvä puoli opas-Jaanana olemisessa oli, että sain ilmaisen lounaan. Tavis-Jaana ei sitä olisi saanut. Kuulin sanat "cheese sakanagi" (leivitettyä ja öljyssä paistettua juustoa), heti herahti vesi kielelle. Sitä on saatava alkuruuaksi. Vitriinistä valitsin pääruuaksi half-half eli kaksi puolikasta annosta; täytettyä paprikaa ja burekia. Ravintolan nimi on Kyma = Aalto.

Kotimatkalla meillä sitten olikin pieni keinuva paatti. Saganaki vaan hölskyi vatsassa, onneksi matka ei ollut pitkä. Bussissa torkut ja kotona kuuden jälkeen.

Tällä reissulla opin, että timjami kasvaa kaikkialla vaikkei mitään muuta kasvaisikaan.

Ja sen, että Euroopan eteläisin kohta on Loutron edustalla oleva saari, Gavdos.

Kreeta, Kreikka

Meskla-Zourva-Askordalos-Lakki-Karanos

Sain tänään auton puolen päivän jälkeen ja suuntasin kulkuni vuoristoon. Ensimmäinen rasti oli Meskla; näytti kartalla ihan kunnon kylältä. Ennen kuin sinne pääsin, kävin tekemässä kunniakierroksen Alikianoksen kylässä - käännyin liikenneympyrästä väärälle tielle. Ei kun takaisin ja uusi yritys. Yksin ajaessa kartan seuraaminen on välillä haastavaa, enkä aina ehdi reagoida ajoissa mapsin ohjeisiin.

Tiedän, että täällä kylät ovat pieniä. Jos et heti pysähdy kun huomaat kylän alkavan, olet jo ajanut ohi. Kun näin tavarnan Mesklan kylässä, parkkeerasin saman tien auton tien laidalle. Lähdin kävelemään kylänraittia ja piipahdin leipomoon. Kovin oli vaatimattoman näköinen, mutta hyvä tuoksu sieltä tuli. Ostin juustopiirakan ja sain vielä maistiaisiksi vaniljatangon. Jatkoin kadun toiselle puolelle tavernaan. Pyysin appelsiinimehua, ei ollut. Otin jääteetä tölkissä ja sain kaksi appelsiinia kylkiäisiksi. Istahdin terassille pappaporukan seuraksi. Heti alkoi juttu luistamaan ja sain tuoksuvan yrtin oksan yhdeltä papparaiselta korvani taakse. Aito kreetalainen kohtaaminen ja kohtaamispaikka.

Nousin serpentiinitietä hiljakseen korkeammalle, 572 metriin, Zourvasin kylään. Asukkaita 49. Kävin patikoimassa pienen lenkin Sarakinan rotkolle. Lasku rotkolle oli jyrkkää, polulla oli irtokiviä, joten pyllymäkeä menin osan matkaa! Metsän siimeksessä näin viikuna-, granaattiomena- ja persikkapuita sekä opuntiakaktuksia. Ja upeita maisemia Aegeanmerelle saakka. Reippailun jälkeen lounaalle Emilyn tavernaan. Söin huonoimman kreikkalaisen salaatin ikinä. Tomaatit olivat karvaita ja feta oli vaihtunut tuorejuustoon. Tai ehkä se oli fetaa, mutta näytti ja maistui tuorejuustolta. 

Viereisessä pöydässä lounasti kanadalainen pariskunta, Tracy ja miehensä. Vaihdoimme jo aiemmin rotkolla muutaman sanan. Olivat kulkeneet kolmen kilometrin nousun Mesklasta Zourvasiin, tunti oli mennyt. Tracy on hullu kissanainen, hänellä on käsilaukussaan kissanherkkuja joita hän syöttää kylän kateille. Annoin heille kyydin takaisin Mesklaan, jonne he jäivät etsimään vuokra-autoansa. Tällaiset kohtaamiset ovat mieleeni; spontaaneja ja hyväntuulisia.

Ravintolaan lounaalle tuli myös suomalainen perhe. Olisivat halunneet terassille, mutta kaikki pöydät olivat varattuja. Koska istuin yksin neljän hengen pöydässä, pyysin heitä liittymään seuraani, eivät tulleet. Menivät istumaan sisälle. Niin suomalaista.

Tämän päivän toinen eksyminen; Askordanos. Asukkaita 18. Olin menossa Lakkiin, mutta yhtäkkiä tie loppui ja edessä nousi iso kirkko. Pysähdyin ja kävin kiertämässä kirkon. Pari valokuvaa ja takaisin tielle.

Alkoi olla päiväkahvin aika. Pysähdys Lakkiin. Kylän keskustassa on iso kirkko ja kolme tavernaan. Täällä oli useita pronssipatsaita, erikoista. Kuvassa Kolmen miehen patsas, joka on omistettu kylän kaatuneille taistelijoille. Patsas symboloi yhteisiä ponnistuksia ja taisteluita. Päiväkahvit jäivät täällä juomatta, ei löytynyt tavernoista kahvileipää.

Kotimatkalla vielä yksi pysähdys, kahvipaussi Karanovin kylässä. Täältä löytyi balkavaa kahvin seuraksi, ne hieman kompensoivat surkeaa lounasta. Maisemat olivat jälleen kerran hengästyttävän kauniit. Miten hienosti meri sulautuukaan siniseen taivaaseen! 

Thames, Uusi-Seelanti

Thames Market eli toripäivä Thamesin pikkukaupungissa on lauantai. Luulin meneväni ruokatorille, mutta täällä oli enemmänkin hippitunnelma kotikutoisine käsitöineen ja katumuusikoineen. Hyvä tunnelma. Tori levittäytyi kaupungin pääkadun, Pollen streetin, molemmin puolin.  Kadun varrella oli useita kahviloita ja pikkuputiikkeja, tarjolla oli sekä uutta että vanhaa. Mielenkiinoisin tuote oli pikkupojan myymä poron ruoka. Sitä ripotellaan illalla pihalle, kuutamossa ruoka välkehtii ja Petteri osaa suunnistaa luoksesi. Loistava tuote. Ihmiset olivat superystävällisiä vaikka paikka paikoin oli tungosta ja törmäilyä. Hinnat tuntuvat halvoilta. Ostan korvikset 10$ eli noin kuusi euroa, taideteos maksaa myös 10$ ja luomumunat 5$/kuusi kpl.

Täällä on myös antiikkikauppoja, antikvariaatteja, hyväntekeväisyyskirppareita, vaihtoehtohoitoja ja kaiken maailman oljyjä ja kiviä kaupan. Astiakirppiksellä on uusi-seelantilaisen Kelston-tehtaan tuotteita -50-luvulta lähtien. Se on kuin Suomen Arabia. Tehdas toimi Aucklandin kupeessa -80-luvun lopulle saakka. Kiinalaiset tulivat ja valtasivat markkinat. Ei pystynyt kiivi kilpailemaan heidän kanssaan hinnoilla. 

Hania, Kreeta

Opaselämää

Asun opaskämpässä numero 12. Aiemmin olen asunut numeroissa 11 ja 13. Mukana kulkee aina oma tyyny, ja pussilakana - sitä ei missään kohteessa ole. Talon väsähtäneet tyynyt ovat yleensä aika vastenmielisiä, mutta nyt täällä on uutuuttaan hohtavat tyynyt! Samoin kattila ja paistinpannu ovat uusia, mutta teflonkattilan on aiemmin täällä asunut opas jo raaputtanut pilalle. Onneksi on oma kattila mukana. Omaan vakiovarustukseen  kuuluvat myös sakset ja terävä veitsi, sekä mutteripannu. Keittiön tapaisessa ei ole uunia, mutta kaksi keittolevyä on. Tai oikeastaan 1½ - toinen levy on pienen mutteripannun kokoinen. Levy kuumenee hitaasti, kahvinkeitto kestää tuskastuttavat 10+ minuuttia.

Kävin pyörävuokraamosta fillarin, lupasivat tuoda sen minulle kämpille seuraavana päivänä kello 11.00. Sanoin olevani kotona sitä vastaanottamassa. Ei tullut pyörävuokraamon Nikos, eikä soittanut minulle. Ai kun tympi. Tänään sitten soitin vuokraamoon ja kertoivat jättäneensä fillarin sisääntulon kohdalle kaiteeseen lukittuna. No, olinhan huomannut pyörän, mutta en tiennyt sitä omakseni. Pyörä oli kielletyllä paikalla ja isäntämme Yannis oli kiinnittänyt siihen ison lapun, jossa kehoitti siirtämään pyörän pois. Tein työtä käskettyä. Viime kesänä Yannis hermostui kaiteeseen lukittuihin pyöriimme, katkaisi lukot ja heitti fillarimme pihan perälle jorpakkoon. Niitä sitten etsittiin ja ihmeteltiin. Ei vaivautunut Yannis meille kertomaan, niin olisimme suosiolla voineet siirtää pyörämme pois. Nyt fillarini on pikkuterassini edessä. Terassilla syön aamiaista ja istun iltaa. Päivällä siinä on liian kuuma, lämmintä on 30+°C.

Fillaroin kauppaan, Lidl ja Synka ovat noin kilsan päässä. Lähikauppa on törkyhintainen minimarket. Siellä tosin on ihanan ystävällinen palvelu. Viime kesänä hankkivat mulle uudet ketjulukot fillareihin, Yanniksen katkaisemien tilalle. Fillaroin myös Hanian keskustaan, osan matkaa maisemista nauttien, rantoja pitkin. Käyn torstaisin Nea Horassa toripäivänä ja lauantaitorilla käyn vanhassa kaupungissa. Tällä viikolla työvuorot eivät antaneet myöten, joten ensi viikolla uusi yritys toreille. 

Pihassa on pieni uima-allas aurinkotuoleineen. Viehättävä alue, nuoret siellä viettävät aikaa ja ottavat aurinkoa. Minä menen mieluummin iltaisin uimaan Chrissi Aktille eli Kultaiselle rannalle. Pyyhe vaan ympärille, sandaalit jalkaan ja menoksi. Rannalle on matkaa parisataa metriä.

Hania, Kreeta

Lähdön tunnelmia yms.

Lähtö on nykyään rutiinia. Pakkaan puolihuolimattomasti ja laitan passin laukkuun. Joskus tulee mieleen, että pitäisi edes tarkistaa että passi on vielä voimassa. Passin lisäksi tsekkaan, että luottokortti on mukana - niillä pärjää jo pitkälle. Terminaalissa lähtöselvitys automaatilla ja laukut hihnalle. Nyt pärjään kuusi viikkoa 1,5 laukulla, matkassa saisi olla kolme ruumalaukkua. Viime reissulla yhdestä matkalaukustani hajosi rengas ja koko kulma notkahti, siksi nyt vain yksi iso laukku.  

Lentokentällä ostan usein kahvin R-kioskilta, niin teen myös nyt. 3,40 euroa. Kaivan olkalaukustani karjalanpiirakan ja hörppään päiväkahvit R-kioskin kulmalla. Koneeseennousua en kiirehdi, olen aina viimeisten joukossa. Tänään olin viimeinen. Kone oli viimeistä paikkaa myöten täysi. Kapteeni Bang kuulutti mahdollisesta turbulenssista Puolan yllä ja sitähän saatiin! Puolivälissä matkaa stuertit kertoivat haluaville Suomi-Georgia-koripallo-ottelun väliaikatietoja, kaikki sitä eivät vielä halunneet tietää. Suomi oli kahden erän jälkeen  johdossa luvuin 57-40.

Turvaohje ja mustikkamehua: siitä on Finnairin lento tehty. Kerran vieressäni noin 4-6 vuotiaat sisarukset katselivat istuintaskussa olevaa turvatiedotetta. Kuvassa matkustaja laskeutui koneen hätäuloskäynnistä liukumäkeä pitkin. Se oli tytöistä hauskaa. Pienempi kysyi isommalta: kuinka ne pääsevät takaisin koneeseen? Hauskaa ja raadollista.

Hanian kentällä oli iloiset kollegat vastassa. Halaukset, ja Fazerin suklaata tuliaisiksi. Kuljettajana oli Kostas, vanha tuttu. Hän sai myös halauksen ja suklaata. Muistin hänen olevan suklaa-addikti, joten osui ja upposi. Vastalahjaksi sain häneltä karkkihelmet - ihanaa! Muistelimme viime kesän seikkailujamme, mm. sitä, kun eksyimme yhdellä retkellä vuoristossa, bussillinen asiakkaita kyydissä. Yhteistyöllä siitäkin selvittiin ja silloin ystävyytemme sai sinetin. 

Puerto de la Cruz, Espanja

Lähtökahvit 

Puertossa on ollut vilkas viikko. Semana Santa eli pääsiäisviikko on tuonut kaupunkiin ja kaduille populaa. Jokailtaiset pääsiäiskulkueet (ja tänään myös aamulla klo 05.00) tuovat suuret joukot keskustan kapeille kaduille. Teitä suljetaan ja siinä sitten törötät autojonossa ja odotat teitten avautumista. Kapeilla kujilla et pääse kääntymään, eikä poikkikaduille mahdu. Myös mannerespanjalaiset ovat lähteneet perheineen pääsiäislomalle, ja usein he suuntaavat juuri tänne Kanariansaarille. 

Pääsiäiseen loppuu kuulemma koulujen talvilukukausi. Tästä johtuen myös edellinen viikko Puertossa oli ruuhkaisa. Peruskoulun päättävillä on tapana lähteä luokkaretkelle ennen kuin kanssakoululaiset suuntaavat jatko-opintoihinsa, kukin omille tahoillensa. Nuoret liikkuvat suurissa porukoissa (äänekkäästi), ja hotellit ja kaupunki saavat ihan uutta energiaa.

Pääsiäisen ja koululomien lisäksi hotellityöntekijät järjestivät lisäsäpinää ryhtymällä lakkoon. Lakko kestää kaksi päivää ja hotelleilla on minimimiehitys sinä aikana. Kaduilla autoletkat kiertelevät kaupunkia ja töötit huutavat. Iskulauseita huudellaan kovaäänisiin ja ammattiyhdistysliikkeen liput liehuvat ilmassa. Plaza Charcon aukiolla on non-stop -mielenosoitus. Hirveä meteli.

Viimeksi olin Puertossa vuonna 2019. Ennen coronaa kaupunki oli kaunis ja eloisa. Nyt talot ovat päässeet rapistumaan, tyhjää liiketilaa on todella paljon ja moni hyvä ravintola on sulkenut ovensa. Tuntuu, että paikallisten mieliala on matalalla ja tyytymättömyys elämään on kasvanut. Liikaa turisteja, kaikki kulut nousevat, palkat pysyvät ennallaan. Taitaa olla sama suuntaus ihan kaikkialla. Minun on aika vaihtaa maisemaa ja palata Suomeen.

Niistä lähtökahveista. Menin kakkukahvilaan ja valitsin kermaisimman kakkupalan vitriinistä. Ennen kun ehdin tilata, huomasin että kukkaro on jäänyt kotiin. Se niistä kakkukahveista. Ehkä juon sitten tervetulosumpit Suomessa.

Teneriffa, Espanja

Niitä, näitä 

Puerto de la Cruzin kauppahalli on ruma, eikä siellä ole juuri perinteisiä kauppiaitakaan. Vähän syrjässäkin se on ja kolkko. Keskiviikkoisin ja lauantaisin siellä on kirpputori. Sisällä on antiikkia, taidetta ja uusia tuotteita, ulkona perinteisiä kirpputoripöytiä. Viime lauantaina satoi vettä - niin kuin kaikkina muinakin päivinä viime viikolla - ja kauppiaat pakkasivat kamojaan pois jo ennen puolta päivää.

Sää on ollut viileä ja sateinen. Teidellä on yöpakkasia ja rinteille on satanut lunta. 

Viime perjantaina täällä alkoi pääsiäisen vietto. Joka ilta, ja joskus aamuisinkin, on messu ja sen jälkeen pääsiäiskulkue. Ensimmäinen kulkue oli nimeltään Murheellisen Neitsyt Marian kulkue. Mariaa kuljetetaan kirkon ympäri, soittokunta soittaa ja kirkkokansa seuraa perässä. 

Kulkueet sekä ihastuttavat että vihastuttavat. Olimme menossa hakemaan asiakkaita hotellilta lentokentälle, mutta tie oli Charcon puiston kohdalla suljettu. Odotimme bussissa noin 30 min. ennenkuin katu taas avattiin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Aikataulumme petti pahemman kerran, ja oli minuuteista kiinni että asiakkaamme ehtivät lennollensa. Taisin olla bussissa ainoa, joka ymmärsi tilanteen vakavuuden. Asiakkat nauttivat extranäytöksestä, eivätkä olleet ollenkaan huolissaan.

Teneriffan pääkaupungissa, Santa Cruzissa, on taidemuseo TEA - Tenerife Espacio de las Artes. Museossa esitellään 1900-luvun taidetta. Tuon ajan suurin teneriffalainen taiteilija on surrealisti Oscar Dominguez. Hänet rinnastetaan aikalsisiin Daliin ja Picassoon. Kuvaan valitsin kuitenkin Jesus Hernandez Veranon teoksen. Teos on kaikessa yksinkertaisuudessaan moniulotteinen, herkkä ja upea. Huoneen sininen lattia on suorastaan maaginen!

MUNA eli Museo de la Naturaleza y Arqueología oli listallani gunachien takia. Guanchit olivat Kanariensaarten alkuperäiskansaa, jonka alkuperää ei tunneta. Heidän arvellaan tulleen Kanarialle 8000 vuotta sitten Afrikasta, ja heillä on yhteinen geeniperimä saamelaisten kanssa. Mysteeristä ja mielenkiintoista. Guanchit ehkä rakensivat täällä Teneriffalla Gűimarin kaupungissa olevat pyramidit, ehkä ei. Ainakin he osasivat muumioida vainajansa ja MUNAssa näitä muumioita on esillä.

Guanchinaisen ihannepaino oli 120 kiloa ja nainen sai/joutui avioitumaan kolmen miehen kanssa. Arki sujui kuukauden jaksoissa: yksi aviomies hoiti kuukauden ajan peltotyöt, toinen kalastuksen. Kolmannelle lankesi aviollisten velvollisuuksien hoitaminen. Liekö guanchien yhteiskunta ollut naisen paratiisi vai helvetti?

Ja sitten vaan kauniin värinen, pippurin näköinen kasvi tänne loppuun kun on niin hieno.

Puerto de la Cruz, Espanja

Aamukävely Taoron puistoon

Puertossa on paljon portaita. Niiltä en säästynyt tälläkään aamukävelyllä. Enää ne eivät tunnu niin pitkiltä ja raskailta kuin alkuaikoina. On tainnut kunto täällä vähän parantua.

Rappusten nouseminen palkitsee upeitten näkymien muodossa. Aurinko vielä pilkahtelee pilvien lomasta, mutta sadepilvet jo vyöryvät meren takaa. Viime viikolla meitä kuritti Nuria-myrsky ja tällä viikolla vieraili Olivier-myrsky. Sää on ollut hyvin epävakaista.

Kuljen kapeitten kujien kautta. Talot ovat värikkäitä ja hyväkuntoisia. Hetkeksi saan kirjavan kissan matkaseurakseni, muuten saan kuljeskella kaikessa rauhassa aikalailla yksikseni.

Taoron puiston vieressä on hotelli Tigaiga. Sisäänkäynti on komea, yhden kuvan arvoinen.

Puistossa sijaitsee anglikaaninen kirkko, All Saints Church. Etualalla on pieni puisto, joka on perustettu vuonna 1977 sattuneen lentoturman uhrien muistoksi. Onnettomuus sattui Teneriffan pohjoisella lentokentällä, ei kovin kaukana täältä. Tuo lento-onnettomuus on ilmailuhistorian tuhoisin, siinä menehtyi 583 henkilöä.

Näkymä Taoron puistosta Teiden vuoristoon. Teide on Espanjan korkein kohta. Joidenkin tietojen mukaan se kohoaa 3718 metrin korkeuteen, toisten mukaan 3715 mmpy. Ehkä eroosio on madaltanut Teiden huippua vuosien aikana tuon kolme metriä?

Lammikossa uiskenteli pieniä karppeja - tai niin ainakin luulen. Olivat aika pieniä ja enimmäkseen oransseja väritykseltään.

Puisto on hyvä paikka lukemiseen ja rentoutumiseen. Täällä on myös koirapuisto ja kuntoiluvälineitä. 

Puerto de la Cruz, Espanja

Myrskyn jälkeen

Nuria-myrsky armahti Teneriffan. Sadetta ei tullut, mutta tuulta sitäkin enemmän. Puuskittainen tuuli ylsi enimmillään 35 metriin sekunnissa. Ulkona oli vaarallista liikkua; hiekkaa, roskia, kuivuneita lehtiä ja oksia iskeytyi päin kasvoja. Hattu ei pysynyt päässä ja tukkakin meinasi lähteä lentoon. Kun neljäkin metriä pitkä ja kuiva palmun oksa putoaa puusta voimalla alas, on parempi pysyä poissa alta.  Naapurisaarella, La Gomeralla, myrskytuulen lisäksi tuli sadetta 40 mm tunnissa. Suomessa sadepäivänä tulee vettä keskimäärin 5 mm tunnissa. Illalla alkoi myrsky jo tyyntyä. Seuraavana päivänä roskia siivottiin kaduilta ja palattiin normaaliin arkeen. Koulut ja puistot avattiin, samoin ravintolat ja kaupat avasivat ovensa. 

Ennen myrskyä kävin Parque Botanicossa eli Kasvitieteellisessä puutarhassa, viralliselta nimeltään Jardín de Aclimatación de La Orotava. Sekin oli myrskyn vuoksi, ja jälkeen, suljettu. Mutta aurinkoisena päivä se on kuin viilentävä keidas. Sisäänpääsymaksu on kolme euroa, ei paha. Botanico on hyvin hoidettu ja siellä on yli 3 000 kasvia. Yllättävän paljon oli kasveja tropiikista, kuten Etelä- ja Väli-Ameriikasta, sekä Aasiasta ja Afrikasta. Osa kasveista on istutettu jo 1700-luvun lopulla ja suurin puu on Australian banyan-puu. Se kohoaa 30-40 metrin korkeuteen ja levittäytyy 40 metrin leveydelle. Ilmajuuret ovat komeat ja puun runko on kuin Sagra de Familia-katedraali. 

Keskellä puistoa sijaitsee suihkulähde ja aukiolla on valokuvanäyttely. Puiston kaunein ja rauhallisin paikka on ylätasaneteella sijaitseva iso vesiallas. Altaassa kasaa vesililjoja ja sieltä on hieno näkymä alas vehreään puistoon.

Puerto de la Cruz, Espanja

Asuntoja, ruokaa ja myrskyn odotusta

Eilen muutin uuteen opaskämppään, tällä reissulla jo kolmanteen. Ensimmäinen kohde oli Playa de las Americas, ja siellä majoituin ***huoneistohotellissa, kimppakämpässä. Huoneisto oli ylimmässä kerroksessa, taisi olla 5. kerros. Parvekkeelta oli hienot näkymät sisäpihan allasalueelle ja ylös vuoristoon. Kaikkiaan oikein kelpo opaskämppä. Tosin minun huoneeni oli vaatehuoneen kokoinen eikä ikkunoista nähnyt ulos. 1½ viikkoa meni hyvin, mutta useampi kuukausi olisi voinut olla jo ahdistavaa.

Seuraavaksi muutin ***+huoneistohotelliin Puerto se la Cruzissa. Toinen kerros ja näkymät altaalle. Kaksiossa oli hyvä pohja ja vast'ikään rempattu kylppäri. Muuten huoneisto oli jäänyt 90-, ehkä jopa 80-luvulle. Mutta hyvin viihdyin. Sain käydä aamiaisella kaksi kertaa viikossa, mutta ruoka oli sen verran  kehnohkoa, että muutama kerta riitti.

Nyt asun ***+hotellissa, edelleen Puerto de la Cruzissa. Perussiisti hotellihuone eli ei keittiötä. Mutta sen korvaa buffetaamiainen, -lounas ja -illallinen. Jääkaappi ja vedenkeitin löytyvät kyllä huoneesta. Parvekkeeltani mulla on merinäköala - parkkipaikan takana, mutta kuitenkin. Ja isoin parveke koskaan, ainakin kuusi metriä pitkä!

Tänään minulla oli varattuna retki lähisaarelle, La Gomeralle. Eilen Kanarialla annettiin myrskyvaroitus, joten en uskaltanut lähteä tunnin lauttamatkalle. Sade ei haittaa, mutta tuulennopeus;  130km/tunti, huolestutti. En tiedä oliko huoleni turha, mutta retkeä ei peruttu. Kaikki muut meri- ja vuoristoretket tältä päivältä peruttiin. 

Täällä pohjois-Teneriffalla sää on vaihtelevaa, etelässä on vakaampaa. Päivälämpötilat vaihtelevat 20-25° välillä, yöllä on noin 15°C. Etelässä on aina muutama aste lämpimämpää. Täällä myös sataa enemmän ja siksipä pohjoinen on vihreämpi ja vihreämpi. Etelässä näkyy enimmäkseen palmuja ja kaktuksia, pohjoisessa on pieniä viinitiloja ja banaaniviljelmiä. Kaikkiaan pohjoinen on monipuolisempi ja täällä on saaren kauneimmat kylät.

Nyt odottelen myrskyn tuloa ja mietin, miten vapaapäiväni viettäisin. Myös iltapäivälehti Suomessa uutisoi Kanariansaarten myrskyvaroituksesta otsikolla: Myrsky uhkaa suosikkikohdetta - korkein varoitus.