Puerto de la Cruz, Espanja

Lähtökahvit 

Puertossa on ollut vilkas viikko. Semana Santa eli pääsiäisviikko on tuonut kaupunkiin ja kaduille populaa. Jokailtaiset pääsiäiskulkueet (ja tänään myös aamulla klo 05.00) tuovat suuret joukot keskustan kapeille kaduille. Teitä suljetaan ja siinä sitten törötät autojonossa ja odotat teitten avautumista. Kapeilla kujilla et pääse kääntymään, eikä poikkikaduille mahdu. Myös mannerespanjalaiset ovat lähteneet perheineen pääsiäislomalle, ja usein he suuntaavat juuri tänne Kanariansaarille. 

Pääsiäiseen loppuu kuulemma koulujen talvilukukausi. Tästä johtuen myös edellinen viikko Puertossa oli ruuhkaisa. Peruskoulun päättävillä on tapana lähteä luokkaretkelle ennen kuin kanssakoululaiset suuntaavat jatko-opintoihinsa, kukin omille tahoillensa. Nuoret liikkuvat suurissa porukoissa (äänekkäästi), ja hotellit ja kaupunki saavat ihan uutta energiaa.

Pääsiäisen ja koululomien lisäksi hotellityöntekijät järjestivät lisäsäpinää ryhtymällä lakkoon. Lakko kestää kaksi päivää ja hotelleilla on minimimiehitys sinä aikana. Kaduilla autoletkat kiertelevät kaupunkia ja töötit huutavat. Iskulauseita huudellaan kovaäänisiin ja ammattiyhdistysliikkeen liput liehuvat ilmassa. Plaza Charcon aukiolla on non-stop -mielenosoitus. Hirveä meteli.

Viimeksi olin Puertossa vuonna 2019. Ennen coronaa kaupunki oli kaunis ja eloisa. Nyt talot ovat päässeet rapistumaan, tyhjää liiketilaa on todella paljon ja moni hyvä ravintola on sulkenut ovensa. Tuntuu, että paikallisten mieliala on matalalla ja tyytymättömyys elämään on kasvanut. Liikaa turisteja, kaikki kulut nousevat, palkat pysyvät ennallaan. Taitaa olla sama suuntaus ihan kaikkialla. Minun on aika vaihtaa maisemaa ja palata Suomeen.

Niistä lähtökahveista. Menin kakkukahvilaan ja valitsin kermaisimman kakkupalan vitriinistä. Ennen kun ehdin tilata, huomasin että kukkaro on jäänyt kotiin. Se niistä kakkukahveista. Ehkä juon sitten tervetulosumpit Suomessa.

Teneriffa, Espanja

Niitä, näitä 

Puerto de la Cruzin kauppahalli on ruma, eikä siellä ole juuri perinteisiä kauppiaitakaan. Vähän syrjässäkin se on ja kolkko. Keskiviikkoisin ja lauantaisin siellä on kirpputori. Sisällä on antiikkia, taidetta ja uusia tuotteita, ulkona perinteisiä kirpputoripöytiä. Viime lauantaina satoi vettä - niin kuin kaikkina muinakin päivinä viime viikolla - ja kauppiaat pakkasivat kamojaan pois jo ennen puolta päivää.

Sää on ollut viileä ja sateinen. Teidellä on yöpakkasia ja rinteille on satanut lunta. 

Viime perjantaina täällä alkoi pääsiäisen vietto. Joka ilta, ja joskus aamuisinkin, on messu ja sen jälkeen pääsiäiskulkue. Ensimmäinen kulkue oli nimeltään Murheellisen Neitsyt Marian kulkue. Mariaa kuljetetaan kirkon ympäri, soittokunta soittaa ja kirkkokansa seuraa perässä. 

Kulkueet sekä ihastuttavat että vihastuttavat. Olimme menossa hakemaan asiakkaita hotellilta lentokentälle, mutta tie oli Charcon puiston kohdalla suljettu. Odotimme bussissa noin 30 min. ennenkuin katu taas avattiin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Aikataulumme petti pahemman kerran, ja oli minuuteista kiinni että asiakkaamme ehtivät lennollensa. Taisin olla bussissa ainoa, joka ymmärsi tilanteen vakavuuden. Asiakkat nauttivat extranäytöksestä, eivätkä olleet ollenkaan huolissaan.

Teneriffan pääkaupungissa, Santa Cruzissa, on taidemuseo TEA - Tenerife Espacio de las Artes. Museossa esitellään 1900-luvun taidetta. Tuon ajan suurin teneriffalainen taiteilija on surrealisti Oscar Dominguez. Hänet rinnastetaan aikalsisiin Daliin ja Picassoon. Kuvaan valitsin kuitenkin Jesus Hernandez Veranon teoksen. Teos on kaikessa yksinkertaisuudessaan moniulotteinen, herkkä ja upea. Huoneen sininen lattia on suorastaan maaginen!

MUNA eli Museo de la Naturaleza y Arqueología oli listallani gunachien takia. Guanchit olivat Kanariensaarten alkuperäiskansaa, jonka alkuperää ei tunneta. Heidän arvellaan tulleen Kanarialle 8000 vuotta sitten Afrikasta, ja heillä on yhteinen geeniperimä saamelaisten kanssa. Mysteeristä ja mielenkiintoista. Guanchit ehkä rakensivat täällä Teneriffalla Gűimarin kaupungissa olevat pyramidit, ehkä ei. Ainakin he osasivat muumioida vainajansa ja MUNAssa näitä muumioita on esillä.

Guanchinaisen ihannepaino oli 120 kiloa ja nainen sai/joutui avioitumaan kolmen miehen kanssa. Arki sujui kuukauden jaksoissa: yksi aviomies hoiti kuukauden ajan peltotyöt, toinen kalastuksen. Kolmannelle lankesi aviollisten velvollisuuksien hoitaminen. Liekö guanchien yhteiskunta ollut naisen paratiisi vai helvetti?

Ja sitten vaan kauniin värinen, pippurin näköinen kasvi tänne loppuun kun on niin hieno.

Puerto de la Cruz, Espanja

Aamukävely Taoron puistoon

Puertossa on paljon portaita. Niiltä en säästynyt tälläkään aamukävelyllä. Enää ne eivät tunnu niin pitkiltä ja raskailta kuin alkuaikoina. On tainnut kunto täällä vähän parantua.

Rappusten nouseminen palkitsee upeitten näkymien muodossa. Aurinko vielä pilkahtelee pilvien lomasta, mutta sadepilvet jo vyöryvät meren takaa. Viime viikolla meitä kuritti Nuria-myrsky ja tällä viikolla vieraili Olivier-myrsky. Sää on ollut hyvin epävakaista.

Kuljen kapeitten kujien kautta. Talot ovat värikkäitä ja hyväkuntoisia. Hetkeksi saan kirjavan kissan matkaseurakseni, muuten saan kuljeskella kaikessa rauhassa aikalailla yksikseni.

Taoron puiston vieressä on hotelli Tigaiga. Sisäänkäynti on komea, yhden kuvan arvoinen.

Puistossa sijaitsee anglikaaninen kirkko, All Saints Church. Etualalla on pieni puisto, joka on perustettu vuonna 1977 sattuneen lentoturman uhrien muistoksi. Onnettomuus sattui Teneriffan pohjoisella lentokentällä, ei kovin kaukana täältä. Tuo lento-onnettomuus on ilmailuhistorian tuhoisin, siinä menehtyi 583 henkilöä.

Näkymä Taoron puistosta Teiden vuoristoon. Teide on Espanjan korkein kohta. Joidenkin tietojen mukaan se kohoaa 3718 metrin korkeuteen, toisten mukaan 3715 mmpy. Ehkä eroosio on madaltanut Teiden huippua vuosien aikana tuon kolme metriä?

Lammikossa uiskenteli pieniä karppeja - tai niin ainakin luulen. Olivat aika pieniä ja enimmäkseen oransseja väritykseltään.

Puisto on hyvä paikka lukemiseen ja rentoutumiseen. Täällä on myös koirapuisto ja kuntoiluvälineitä. 

Puerto de la Cruz, Espanja

Myrskyn jälkeen

Nuria-myrsky armahti Teneriffan. Sadetta ei tullut, mutta tuulta sitäkin enemmän. Puuskittainen tuuli ylsi enimmillään 35 metriin sekunnissa. Ulkona oli vaarallista liikkua; hiekkaa, roskia, kuivuneita lehtiä ja oksia iskeytyi päin kasvoja. Hattu ei pysynyt päässä ja tukkakin meinasi lähteä lentoon. Kun neljäkin metriä pitkä ja kuiva palmun oksa putoaa puusta voimalla alas, on parempi pysyä poissa alta.  Naapurisaarella, La Gomeralla, myrskytuulen lisäksi tuli sadetta 40 mm tunnissa. Suomessa sadepäivänä tulee vettä keskimäärin 5 mm tunnissa. Illalla alkoi myrsky jo tyyntyä. Seuraavana päivänä roskia siivottiin kaduilta ja palattiin normaaliin arkeen. Koulut ja puistot avattiin, samoin ravintolat ja kaupat avasivat ovensa. 

Ennen myrskyä kävin Parque Botanicossa eli Kasvitieteellisessä puutarhassa, viralliselta nimeltään Jardín de Aclimatación de La Orotava. Sekin oli myrskyn vuoksi, ja jälkeen, suljettu. Mutta aurinkoisena päivä se on kuin viilentävä keidas. Sisäänpääsymaksu on kolme euroa, ei paha. Botanico on hyvin hoidettu ja siellä on yli 3 000 kasvia. Yllättävän paljon oli kasveja tropiikista, kuten Etelä- ja Väli-Ameriikasta, sekä Aasiasta ja Afrikasta. Osa kasveista on istutettu jo 1700-luvun lopulla ja suurin puu on Australian banyan-puu. Se kohoaa 30-40 metrin korkeuteen ja levittäytyy 40 metrin leveydelle. Ilmajuuret ovat komeat ja puun runko on kuin Sagra de Familia-katedraali. 

Keskellä puistoa sijaitsee suihkulähde ja aukiolla on valokuvanäyttely. Puiston kaunein ja rauhallisin paikka on ylätasaneteella sijaitseva iso vesiallas. Altaassa kasaa vesililjoja ja sieltä on hieno näkymä alas vehreään puistoon.

Puerto de la Cruz, Espanja

Asuntoja, ruokaa ja myrskyn odotusta

Eilen muutin uuteen opaskämppään, tällä reissulla jo kolmanteen. Ensimmäinen kohde oli Playa de las Americas, ja siellä majoituin ***huoneistohotellissa, kimppakämpässä. Huoneisto oli ylimmässä kerroksessa, taisi olla 5. kerros. Parvekkeelta oli hienot näkymät sisäpihan allasalueelle ja ylös vuoristoon. Kaikkiaan oikein kelpo opaskämppä. Tosin minun huoneeni oli vaatehuoneen kokoinen eikä ikkunoista nähnyt ulos. 1½ viikkoa meni hyvin, mutta useampi kuukausi olisi voinut olla jo ahdistavaa.

Seuraavaksi muutin ***+huoneistohotelliin Puerto se la Cruzissa. Toinen kerros ja näkymät altaalle. Kaksiossa oli hyvä pohja ja vast'ikään rempattu kylppäri. Muuten huoneisto oli jäänyt 90-, ehkä jopa 80-luvulle. Mutta hyvin viihdyin. Sain käydä aamiaisella kaksi kertaa viikossa, mutta ruoka oli sen verran  kehnohkoa, että muutama kerta riitti.

Nyt asun ***+hotellissa, edelleen Puerto de la Cruzissa. Perussiisti hotellihuone eli ei keittiötä. Mutta sen korvaa buffetaamiainen, -lounas ja -illallinen. Jääkaappi ja vedenkeitin löytyvät kyllä huoneesta. Parvekkeeltani mulla on merinäköala - parkkipaikan takana, mutta kuitenkin. Ja isoin parveke koskaan, ainakin kuusi metriä pitkä!

Tänään minulla oli varattuna retki lähisaarelle, La Gomeralle. Eilen Kanarialla annettiin myrskyvaroitus, joten en uskaltanut lähteä tunnin lauttamatkalle. Sade ei haittaa, mutta tuulennopeus;  130km/tunti, huolestutti. En tiedä oliko huoleni turha, mutta retkeä ei peruttu. Kaikki muut meri- ja vuoristoretket tältä päivältä peruttiin. 

Täällä pohjois-Teneriffalla sää on vaihtelevaa, etelässä on vakaampaa. Päivälämpötilat vaihtelevat 20-25° välillä, yöllä on noin 15°C. Etelässä on aina muutama aste lämpimämpää. Täällä myös sataa enemmän ja siksipä pohjoinen on vihreämpi ja vihreämpi. Etelässä näkyy enimmäkseen palmuja ja kaktuksia, pohjoisessa on pieniä viinitiloja ja banaaniviljelmiä. Kaikkiaan pohjoinen on monipuolisempi ja täällä on saaren kauneimmat kylät.

Nyt odottelen myrskyn tuloa ja mietin, miten vapaapäiväni viettäisin. Myös iltapäivälehti Suomessa uutisoi Kanariansaarten myrskyvaroituksesta otsikolla: Myrsky uhkaa suosikkikohdetta - korkein varoitus.

Puerto de la Cruz, Espanja

Suomi-Tenerife-kerho

Pylly vasten pyllyä pum-pum, Äidin pikkupoika, Elvis, Remu... Näistä koostui Tenerifen Suomi- kerhon kauden lopettajaisdisko. Tiskijukka pisti parastaan, mutta tanssilattia pysyi tyhjänä. Sen sijaan pöytäseurueet rupattelivat vilkkaasti, paikalla oli kolmisenkymmentä ihmistä. 

Kerhon toiminta on erittäin aktiivista, varsinkin kun sitä pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Jäseniä on noin 700 ja vuosijäseneksi pääsee 35 euron jäsenmaksulla. Täällä pääset opiskelemaan espanjaa, joogaamaan, pelaamaan rantalentopalloa, maalaamaan taidepiiriin - vain muutamia aktiviteetteja mainitakseni. Erilaisia aktiviteettiryhmiä on reilut kaksikymmentä, jokaiselle jotain. Kerhotilan seiniä kiertää korkeat kirjahyllyt, jotka ovat täynnä suomenkielisiä kirjoja. Hyllyiltä löytyy myös lehtiä ja mainoksia. Kahvila palvelee asiakkaita kolme kertaa viikossa lokakuusta maaliskuulle. Ja karaokea lauletaan joka lauantai.

Disko alkoi just sopivasti kello viideltä. Ehdin hieman tutustua kerhon toimintaan ja muutamiin vapaaehtoisiin. Valitettavasti työt kutsuvat, iltalentokenttävuoro odottaa, täytyy lähteä kotiin vaihtamaan uniformu päälle ja hommiin.

https://www.tenerifensuomikerho.net/

Puerto de la Cruz, Tenerife

Sitio Litre - historiallinen orkideapuisto

Puisto on suht pieni ja kompakti. Siellä on selkeät kulkureitit ja penkkejä, joille istahtaa ihailemaan istutuksia. Miksiköhän nimi on Orkideapuisto? Niitäkin täällä on, mutta ei ihan riesaksi asti. Mutta siellä on kuitenkin Teneriffan suurin ja monipuolisin orkideakokoelma. Linnut laulavat sekä vankeudessa että vapaudessa - täällä on isossa häkissä love bird-nimisiä lintuja eli rakkauslintuja, oikealta nimeltään viktoriankaijanen. Lammikossa ui karppeja ja puutarhassa asustaa iguaani. Täällä kasvaa Puerton suurin ja vanhin traakki- eli lohikäärmepuu, jolla on ikää yli 600 vuotta.

Puisto on Puerto de la Cruzin vanhin puisto, liki 250 vuotta vanha. Se on yksityinen puisto, brittiperheen omistuksessa. Täällä on kasvatettiin Teneriffan ensimmäiset banaanit eli platanot. Nykyään ne ovat viljellyin kasvi - tai siis marja - saarella. Platano on pieni, käyrä ja siinä on ruskeita pilkkuja. Se on täyteläinen ja makea. Sitä käytetään täällä sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin. 

Puistossa on pieni kahvila ja pieni taidegalleria. Paikallinen taiteilija järjestää puistossa maalauskursseja. Galleriassa on hänen maalauksiaan ja kortteja myynnissä. Isolla ruohokentällä voi pelata krokettia. 

Puisto on hieman kotikutoinen, erittäin sympaattinen. Kaikki ei ole ihan tietop, mutta pieni särmä vaan lisää viehättävyyttä. 

Puerto de la Cruz, Teneriffa

Suomalainen seurakunta ja Vanhenevan naisen ruokous

Vapaapäivä, mikään ei oikein kiinnostanut. Aamulla satoi vettä ja asunto oli kylmä. Piti lähteä ulos lämmittelemään. Asunnoltani, vuoren rinteeltä, on noin 165 rappusta alas keskustaan. Alas sujuu helpommin, ylösnouseminen tuppaa hengästyttämään - varsinkin, jos on painavat kauppakantamukset käsissä. Onneksi matkalla on muutamia tasanteita, voi vähän huilata.

Siestan aikaan keskustassa oli rauhallista. Täälläkin on liiketilaa tyhjillään ja aukiolevat kaupat kaipaavat asiakkaita. Kahviloissa on yksittäisiä asiakkaita, työntekijätkin ovat istahtaneet pöytiin seurustelemaan. 

Suuntaan kulkuni Calle San Juanille ja siellä San Franciscon kirkkoon. Siellä kokoontuu tänään Suomalainen seurakunta jäähyväistapahtuman merkeissä. Kausi päättyy ja suurin osa suomalaisista lentää kesäksi Suomeen. Kirkon työntekijät, pappi ja kanttori, ovat kausityöntekijöitä ja viipyvät Puertossa viisi kuukautta kerrallaan. Ensi syksynä taas uudet työntekijät ja uudet kuviot. Tässä tapahtumassa veisattiin virsiä, luettiin runoja - sekä omakirjoittamia että Eino Leinoa. Kirkkokuoro esitti pari laulua ja kanttori säesti pianolla, komeasti kaikui pienessä kirkossa. Niin, ja tietenkin vielä rukoiltiin. Läsnä oli parikymmentä seurakuntalaista ja minä.

Odotin kirkkokahveja mutta niitä ei tarjottu. Lähdin kotiin keittämään päiväkahvit.

Tässä yhden seurakuntalaisen lukema Abbedissan - vanhenevan naisen -  ruokous. Hyvä muistutus, tunnistin itseni useammastakin kohdasta.

Abbedissan rukous:

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi.

Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.

Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen – ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.

Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. 

Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.

Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.

Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.

Amen.

Puerto de la Cruz, Teneriffa

Mielenosoitus Puertossa

Tänään lähdin sateen uhallakin mielenosoitukseen. Asia on tärkeä niin paikallisille kuin turisteillekin; puhdistamattomien jätevesien laskeminen Atlantille. Tämä on tärkeää maailmanlaajuisestikin, eikös Itämereenkin johdeta jätevedet Pietarista puhdistamatta? Moraalitonta on myös suurten risteilyalusten toiminta; monilta laivoilta menee vessavedet edellenkin suoraan maailmamme meriin. Säädetty on ainoastaan, kuinka kaukana rannikolta noin voi tehdä.

Täällä Puertossa suosituin ranta, Playa Jardines, on jouduttu sulkemaan saastuneen veden takia. Rannalla on siitä kyllä kylttejä, mutta kaikki eivät kielloista välitä. Jos he ymmärtäisivät uivansa kirjaimellisesti paskavedessä, ehkä mieli muuttuisi. Puerton kaupunki johtaa jätevedet suoraan Atlantille ja nyt yksi poistoputkista on rikkoutunut. Tämä tarkoittaa sitä, että vessa- ja muut jätevedet valuvat mereen rannan lähellä ja aallot tuovat moskan rantaan. Hirveä haju ja hirveä lieju. Mikä meitä ihmisiä vaivaa!?

No, raha ja ahneus. Kaupunki säästää, kun ei puhdista vesiä, eikä rakenna kestäviä poistoputkia. Asukkaat ovat jo 15 vuotta vaatineet toimia, mutta vielä mitään ei ole tapahtunut.

Yleensä puhutaan vastuullisesta matkailusta, mutta kyllä vastuullinen elämä yleensäkin tuntuu olevan haastavaa. Ei passaa mennä sieltä, missä aita on matalin. Pitkäjänteinen toiminta lienee avain ja vastuullisuuskasvatus taaperoista lähtien. Toki laeilla ja infrastruktuurilla on ensiarvoisen tärkeä osuus. Miten kierrätät, jos kaupunki ei hoida hommaansa?

Kulkue kokoontuu rantabulevardille, Martianezin rannalle. Sieltä kuljettiin noin kaksi kilometriä rantaa pitkin Playa Jardinin rannalle, joka on kaikkein saastunein Puerton rannoista. Meteli kulkueessa oli korvia huumaava. Iskulauseita huudettiin, taputettiin ja vihellettiin. Tämän asian vuoksi olin valmis sietämään ruuhkaa ja tönimistä, sekä sietämättömän kovia vihellysääniä.

Kun ohitimme urheilustadionin, vieressäni kulkenut mies kirosi kaupungin päättäjät. Täälläkin kotoperäisten, kestävien kasvien sijaan, stadionille on istutettu Australiasta tuotuja kasveja, jotka eivät Teneriffan olosuhteita kestä.

Alimmassa kuvassa t-paidassa lukee: jos te kaikki ette olisi täällä, itkisin. Ja kyltissä: ei lisää paskaa mereen.

La Orotava, Teneriffa

La Orotava ja massaturismi

La Orotavan pikkukaupunkiin on Puerto de la Cruzista vain viitisen kilometriä matkaa. Kaupunki on siisti ja kaunis; huomaa, että se on,  ja on ollut aikanaankin, vauras kaupunki. Vaurautta kaupunkiin toi hedelmällinen maaperä ja suotuisa ilmasto. La Orotavan laaksossa viljeltiin tomaatteja, banaaneja ja viiniä - ihan samoja, mitä nykyäänkin viljellään. Tuotteita riitti vientiin asti ja Puerto de la Cruz rakennettiin La Orotavan satamaksi, jonka kautta kauppaa käytiin lähinnä Britteihin. Kaupungin historiallisessa keskustassa on useita palatseja upeine puutarhoineen ja suuria, komeita katedraaleja. Monet taloista ja palatseista on museoitu, ja ne ovat priimakunnossa.

Teen kävelykierroksen vanhassa kaupungissa, käyn kahvilla ja ihailemassa puutarhoja. Kaksi isoa turistiryhmää tulee vastaani kapealla kadulla ja samalla kohtaa muuriin on kirjoitettu "Tourists go home" eli turistit menkää kotiin. Tunnen piston sydämessäni. Olen pahempi kuin turisti; olen mukana mahdollistamassa massaturismin alueella, joka ei enää kestä sitä. Puhun asiakkailleni vastuullisesta matkailusta, mutta taitaa puheet ja teot olla vain mitätön, merkityksetön pisara valtavassa meressä. Kanarialla turisti käyttää päivässä kuusi kertaa enemmän vettä kuin paikallinen. Ja kun vesilaitos täällä on yksityistetty ja vettä jaetaan huutokauppaperiaatteella, ei sitä riitä kaikille = köyhemmille. Pienet maatilat joutuvat lopettamaan toimintansa, koska heillä ei ole varaa ostaa vettä. 

Hävettää, lähden kotiin. Onneksi pääsen paikallisbussin kyytiin. Pari kertaa olen jäänyt pysäkille, kun bussi on ollut täynnä - yllätys yllätys - turisteja. Toivottavasti paikalliset mahtuivat kyytiin.

P.S. Kyllähän turistit tuovat myös rahaa ja töitä lomakohteisiin. Kanarialla 40% asukkaista saa toimeentulonsa suoraan turismista. 

 

Santa Cruz, Teneriffa

Sanabrian puisto ja kukkakello.

Santa Cruz

Tänään opas lähti itse opastetulle kävelykierrokselle Santa Cruziin. Käveltiin 1,5 tuntia ja tässä kooste eli mitä jäi mieleen.

- Sanabrian puiston perusti lastenlääkäri, mutta nimensä se sai kaupungin pormestarin mukaan

- Sanabrian puiston kukkakellon kukat vaihdetaan kahden kuukauden välein. Joulunaikaan koristeena oli joulutähtiä daavidintähden muodossa. Tänään oli lilan ja pinkin sävyisiä orvokkeja.

- Ylitimme Santa Cruzin kalleimman suojatien, maksoi 50 000 euroa. Suojatiellä on liiketunnistin. Kun jalankulkija lähestyy pimeällä suojatietä, syttyy katuvalot ja myös asfalttiin syttyy valot.

- Ankkojen aukiolla on mainospenkkejä vuosisadan takaa mm. tupakka-, auto- ja -rengasmainoksia. Penkit ja puisto ovat huikean hienoa mosaiikkityötä.

- Kaupungissa on paljon remonttikohteita. Vapaamuurareiden talon remontin piti valmistua vuonna -22, eipä valmistunut. Ehkä valmistuu vuonna -27, jolloin on seuraavat vaalit. Silloin ei olla köyhiä eikä kipeitä.

- Kaupungintalolla on mahdotonta hoitaa virallisia asioita. Aina ohjataan johonkin toiseen virastoon. Espanja on byrokraattisen pallottelun mallimaa.

- Diktaattori Franco kielsi kaikki muut uskonnot paitsi katolisen uskonnon. Kaikkien espanjalaisten piti kuulua kirkkoon.

- Franco hyväksi ainoastaan yhden puolueen; perustamansa nationalistisen puolueen, jossa oli fasistisia piirteitä

- Ensimmäinen raitiovaunulinja kulki La Lagunasta (silloisesta pääkaupungista) satamaan. Se valmistui vuonna 1901. Sitä käytettiin tavaran kuljetukseen.

- Nykyinen raitiovaunulinja valmistui vuonna 2007 jotakuinkin samalle välille.

- Plaza Espanalla on iso vesiallas, jota paikalliset kutsuvat Järveksi.

- Järvessä näkyy mustat viivat, jotka kuvaavat puretun linnoituksen pohjapiirrosta.

- La Lagunan aatelisto kutsui Santa Cruzin rahvasta haukkumanimellä Chicharrero. Se on kala, suomeksi särmäritarikala. Santacruzilaiset alkoivat kantaa nimeä ylpeydellä ja niinpä haukkumanimi muuttui lempinimeksi.

Ankkojen aukio, taustalla mainospenkit.

Plaza Espana ja Järvi ilman vettä.

La Laguna, Teneriffa, Espanja

La Laguna

Muutin etelän lomakylästä, Playa de las Americasista, pohjoiseen, Puerto de la Cruziin. Tervetullut muutos. Puerto on kaupungin ja lomakylän yhdistelmä; 30 000 asukasta ja 30 000 turistia. Täällä pääsee vähän paikalliseen tunnelmaan ja lähikylät ovat kivempia kuin etelässä. Ja Santa Cruziin pääsee bussilla puolessa tunnissa, jos oikeaan kaupunkiin kaipaa.

Vapaapäivänä lähdin La Lagunaan, Teneriffan entiseen pääkaupunkiin, viralliselta nimeltään San Christobal de La Laguna. Pääkaupunkioikeutensa se menetti Santa Cruzille 1700-luvulla. Santa Cruz ja La Laguna sijaitsevat kylki kyljessä, ja muodostavat 400 000 asukkaan keskittymän. Näiden kaupunkien välillä kulkee Teneriffan ainoa raitiovaunulinja. Itse kaupunki on aika kämänen, mutta vanhakaupunki on oikein viehättävä. Se on toinen Teneriffan UNESCO:n maailmaperintökohteista, toinen on Teiden kansallispuisto. Vanhassa kaupungissa on leveät kävelykadut, joilta löytyy paljon kahviloita ja pikkukauppoja. Talot ovat matalia ja värikkäitä. Niissä on kauniita yksityiskohtia kuten parvekkeet, ikkunaluukut ja katuvalaisimet. Tunnelma on kuin Karibialla. Ja sieltä kuulemma kaupunkisuunnitteluun on aikanaan otettu vaikutteita.

Yritin pistäytyä keskustan katedraalissa. Sisäänpääsymaksu oli seitsemän euroa. Ei kiitos. Taidan olla huono turisti. "Kirkot ulkoa ja kapakat sisältä" kuten joku turisti aikanaan sanoi.

Tänään on La Laguunassa karnevaalit. Päivällä on lasten kulkue ja tapahtuma päälavalla, kaupungin kauppahallin kupeessa. Orkesterin soitto kantoi kauaksi, joten tiesin suunnistaa kulkueen reitille. Puvut olivat upeita ja lapset ilmeisen ylpeitä itsestään ja ryhmästään. Hienosti tanssivat ja pitivät hauskaa!

Myös kauppahallissa musisoitiin ja tanssahdeltiin. Täällä paikalliset tekivät ruokaostoksia ja tuli tunne, ettei meitä matkailijoita katsottu hyvällä. Ymmärrän. Eipä meistä siellä juurikaan iloa paikallisille ollut, taisimme enimmäkseen vaan olla heidän tiellään. 

Lounaaksi kaksi tapasannosta ja pieni olut. Vielä päiväkahvit, ja olin tyytyväinen. Sitten bussilla kotiin, matka-aina noin 20 minuuttia.

Etelä-Teneriffa, Espanja

 Teneriffa, Espanja

Näkymä Lomo de Menan kylästä Road trop eteläisellä Teneriffalla

Ensimmäinen työviikko uudessa kohteessa on aina työntäyteinen. Aika Playa de las Americasissa meni vauhdilla ja huomenna on muutto pohjoiseen, Puerto de la Cruziin. Tänään on vapaapäivä, joten otin auton alleni ja lähdin tutustumaan eteläisen Teneriffan vuoristomaisemiin ja -kyliin. 

Chayofa, La Camella, Valle San Lorenzo.... Kylien nimet vilistivät silmissä ja ennenkuin huomasinkaan, olin jo ajanut kylän ohi. Seuraavaan kylään saapuessani päätin olla skarpimpi; sinne pysähdyn. Matkalla kapea, hyväkuntoinen tie, nousi hiljakseen vuoristoon. Tunneleita ei ollut, mutta rotkojen yli meni pieniä yksikaistaisia siltoja. Rotkoja en ehtinyt ihailemaan, mutta maisemat Atlantille olivat vaikuttavat. Jatkuvasti jouduin väistelemään pyöräilijäturisteja; aika turvattomalta tuntui heidän reittinsä.

Ensimmäinen pysähdys Granadilla de Abonaan. Tien varrella oli isoja muraaleja ja kylän pääkadulla niitä oli lisää. Taloissa näkyi siiromaavaikutteisia koristeltuja parvekkeita, pysähtyiväthän amerikkalaiset laivat Teneriffalle kauppamatkoillaan jo 1500-luvulla.

Cruz de las Animas, Los la Baliquitos, El Rio.... Onpa täällä paljon kyliä ja osa niistä vaikuttaa varsin isoilta ja vilkkailta. Seuraava pysähdykseni on Villa de Aricossa. Pysäytän auton parkkipaikalle. Radio sulkeutuu, mutta musiikki jatkuu. Viereisessä talossa näköjään kuunnellaan samaa radiokanavaa. Kävelen kohti kylän historiallista keskusta, mutta en pääse aukiolle. Koko keskusta on aidattu ja aidan sisäpuolella on korjaustyöt käynnissä. Kirkkokin on motattu, näkyviin kohoaa ainoastaan kirkon kellotorni. Mantelipuut ovat kukassa ja pääkadun varrella tuoksuu ruoka. Tuoksu ei tule ruuasta, vaan jalkakäytävillä kasvavista koristepippuripuista. Tuorepuristettua appelsiinimehua paikallisessa baarissa ja matka jatkuu taas.  

Jaloittelua Lomo de Menassa. Alkaa olla jo lounasaika, mutta yhtään ravintolaa ei ole sattunut kohdalle - ainoastaan suljettuja ja toimintansa lopettaneita. Joka kylässä on baari ja kirkko. Useimmissa myös marketti. Lomo de Messa tapauduin minimarkettiin, mutta se oli mennyt kiinni tuntia aiemmin, kello 13.00. Ja avautuu uudelleen seuraavana aamuna kello 8.00.

Päämääräni oli Güimar ja siellä olevat pyramidit. Pyramidit löydettiin vasta vuonna 1990 ja aluksi niiden uskottiin olevan vain kivikasoja, joihin paikalliset maanviljelijät olivat kasanneet kiviä pelloiltansa. Alue oli kaavoitettu asuinalueeksi, mutta onneksi paikallinen argeologi rupesi tutkimaan "kivikasoja" tarkemmin ja totesi ne pyramideiksi. Kun norjalainen Thor Heyerdahl kuuli pyramideista, jätti hän kaivaukset Perussa kesken, ja muutti Teneriffalle. Hän asui elämänsä viimeisen vuosikymmenen Güimarissa. Pyramidien syntyä tai rakentajia ei tiedetä. Kuusi niitä on ja ne ovat noin neljä metriä korkeita porraspyramideja. Teneriffalla on ollut enemmänkin pyramidejä, mutta aikojen saatossa niitten kivet on käytetty rakennusmateriaaleiksi. 

Ai niin. En mennyt museoon sisälle. Mielenkiintoni pyramideja kohtaan lopahti, kun kuulin sisäänpääsymaksun olevan 18 euroa. 

Granadilla de Abonan kylänraitti.

Güimarissa kirkon kupeessa.

Playa de las Americas, Teneriffa, Espanja

Los Cristianos - Playa de las Americas - Costa Adele

Täällä palelee. Ulkona on 20°C ja sisällä on aina liian viileää. Marmorilattia on ihana kesähelteillä, mutta näin keväällä sisätossut ovat tarpeen. Asunnossa on iso parveke, ja aamupäivällä, kun aurinko sinne paistoi, kahvit pystyi nauttimaan parvekkeella just ja just. Aamulla oli satanut vettä ja päivä oli pilvinen. Pilvet laskeutuvat alas ja peittävät Teiden tulivuoren harsoonsa. Pari päivää sitten Teidellä satoi lunta ja sitä on siellä vieläkin. Harvinaista tähän aikaan vuodesta. Teide on uinuvan tulivuori ja sen huippu on Espanjan korkein kohta. Tosin paikalliset tekevät pesäeroa Espanjaan, ja he mieltävät itsensä kanariansaarelaisiksi. Alempana Teidellä oli tullut rankasti vettä, ja tiet ovat nyt muutaman päivän suljettuina sortumavaaran vuoksi. 

Asun Playa de las Americansissa ja kun astun ovesta ulos, olen kohta jo Los Cristianoksessa. Tähän samaan kylärivistöön kuuluu vielä Costa Adelje. Isoja lomakyliä, entisiä pieniä kalastajakyliä. Rantabulevardi jatkuu kilometritolkulla; ravintoloita, hotelleja, kauppoja vieri vieressä. Moni tästä nauttii, moni täällä viihtyy - ihmettelen. No, onhan täällä lämmintä ja kaunistakin. Vain se paikallinen elämä puuttuu. 

Karnevaalikausi on meneillään ja Teneriffan karnevaalit ovat maailman toiseksi parhaimmat heti Rio de Janeiron karnevaalien jälkeen. Tänä vuonna pääkulkue Santa Cruzissa peruttiin sekä epävakaan sään, että kuolemantapauksen vuoksi. Juhlahumu oli yltynyt tappeluksi, ja tässä tohinassa 30-vuotias grankanarialainen mies menetti henkensä. Surullista. Karnevaalikulkue vaihtui hautajaiskulkueeksi.

Alla olevat kuvat on otettu kotipartsilta Teiden suuntaan.