Herätys kello 03.11. Ensimmäinen ajatus oli jippii!! Vihdoinkin pääsen kotiin. Aamutoimet, uloskirjautuminen hotellista ja taksiin. Hyvästelen Benalmadenan ja toivon, että viimeistä kertaa. Vastaan tulee kaksi poliisiautoa valot vilkkuen. Muuten ei tapahdu juuri mitään.
Malaga
Lentokentällä on rauhallista, vain kahden tiskin eteen alkaa kerääntyä jonoa. Juttelen niitä näitä edessäni jonottavan miehen kanssa. Hän on tullut häihin Andalusiaan ja nyt hän on kotimatkalla Floridaan. Häneen perheensä imigroitui Venezuelaan, jonne hän jäi muun perheen myöhemmin muuttaessa takaisin Espanjaan. Viimeiset kaksi vuotta hän on asunut Jenkeissä. Hän kovasti haaveili matkasta Skandinaviaan, ehkä ensi vuonna. Takanani on perhe neljän pienen lapsen kanssa. Aika reipasta touhua vanhemmilta. Hetki vielä, passi tiskiin ja laukku hihnalle. 23,5 kg. Turvatarkastukseen pääsen suoraan ja se menee läpikulkien. Kahville ja leivälle, lisäksi tuorepuristettua appelsiinimehua - 16.90 euroa. Vessaan ja portille. Olen varannut itselleni - tai siis ostanut - käytäväpaikan, 25D. Nousen koneeseen viimeisten joukossa, jälleen kerran. Ei tarvitse seisoa jonossa vaan voin istua rauhassa ja odottaa jonon katoamista. Jossain aina odotat, joko koneessa tai portilla. Yhtä jonottamista tämä matkustaminen.
Pariisi
"...Pariisissa pieni tauko, napataan Dom Perignon...' laulaa Atomirotta matkalla Malagaan. Oma matkani suuntaa auringosta pimeyteen: Suomeen ja talveen. Olen onnellinen. Pariisissa taivas on harmaa ja vettä sataa taivaan täydeltä. Charles de Gaulle-lentokentällä on aikaa lounaalle, syön japanilaisessa ravintolassa mereneläväkeiton - japanilaisella twistillä tietenkin. Pari tuntia ajan tappamista ja koneeseen. Helsinki-Vantaalla noin kello 16.30.
Helsinki
Heti astuttuamme koneesta ulos Helsingissä, meiltä tarkastetaan passit. Kun pääsen laukkuhihnalle, (ilmeisesti) huumekoira on jo valmiina hommiin. Onkohan tulli saanut vinkin jostain rikollisesta toiminnasta? Kohta perässä tulee nuori mies neljän tullihenkilön saattelemana hakemaan laukkuaan. Tullikoira työskentelee sermin takana ja päästää laukkuni jatkamaan matkaa hihnalla.
Kylmä. Sama vanha kaava toistuu: siskoni tulee lähtevien oville autolla vastaan ja mennään äidin luokse kahville. Toinen siskoni on jo siellä. Olen ostanut Malagasta käsintehtyjä keksejä ja Rondasta, luostarista, nunnien tekemiä joulukeksejä. Kahvittelemme ja vaihdamme kuulumisia.
Lunta alkaa sataa isoin hiutalein. Maa muuttuu hetkeksi valkoiseksi, Ihana tervetulotoivotus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti