Puerto de la Cruz, Espanja

Oppaan elämää 

Uuteen kohteeseen on aina kiva tulla. Uteliaana ihmisenä haluan heti koluta kaikki kadut ja kujat, ja löytää kohteesta omat paikkani. Yleensä ennen kauden alkua on reilusti aikaa ennen asiakkaitten tuloa, mutta nyt tulin kohteeseen kesken kauden, joten opiskeluun ei jäänyt aikaa vaan aloitin työt lennosta. Oman aikansa vie kohteeseen tutustuminen, retkien sisältöjen oppiminen, lentokenttäkäytännöt, paikallisiin kumppaneihin ja kollegoihin tutustuminen, toimistotyöt yms. yms. Alku on aina kiireistä ja stressaavaa, mutta silti jotenkin mukavaa.

Toinen ulottuvuus on asettautuminen uuteen kotiin. Välillä saa asua yksin, mutta useimmiten asutaan kimppakämpässä. Tällä kertaa asun mieskollegan kanssa, vähän tuntuu oudolta. Molemmilla on oma huone ja kylppäri, ”keittiö” ja olkkari/toimisto jaetaan. Ja jos joku kadehtii matkaoppaita - ei kannata. Vaikka asunkin hotellissa, asun pohjakerroksessa henkilökunnan tiloissa. Huoneisto on suoraan 80-luvulta, ovissa ei ole lukkoja eikä keittiön varustelussa ole kehumista. Hotellin ravintolassa saamme toki käydä syömässä, kunhan maksamme normaalin hinnan. Täällä esim. aamiainen maksaa 8 euroa ja jos haluat tuorepuristettua appelsiinimehua, pienestä lasillisesta saa pulittaa 1,50 euroa lisää. Joten oppaan palkalla täytyy kyhätä oma aamiainen, jos vaan olet muistanut ottaa mukaan/käydä ostamassa paistinpannun, kahvinkeittimen yms. tykötarpeet. Onneksi sentään petivaatteet ja pyyhkeet tulevat hotellin puolesta. Koska huoneeni on pieni, pimeä ja kylmä, tulen usein iltaisin istuskelemaan ja työskentelemään hotellin aulaan. Se on valoisa ja viihtyisä ja usein tulee vaihdettua kuulumisia satunnaisten vierailijoiden kanssa.

Asiakkaat vaihtelevat kohteitaan. Täällä Kanariansaarilla on paljon talvehtijoita, jotka palaavat samaan kohteeseen ja samaan hotelliin vuosi vuodelta ja viipyvät useita viikkoja. Usein he ovat eläkeläisiä. Heidän myötään tänne on syntynyt Suomi -yhteisö, suomalaisia baareja ja ravintoloita, jopa suomalainen/skandinaavinen kirkkokin. Tänään kävin tutustumassa yhteen baareista, siellä oli käynnissä pubivisa. Tuntuu aika surulliselta nähdä täällä alkoholisoituneita vanhuksia, joiden ainoa kontakti päivässä saatta olla tarjoilija. Kyllähän monet käyvät suomibaareissa juomassa juhlamokat ja lukemassa iltapäivälehdet. Mikäpäs siinä.

Usein opasta tarvitaan kun tulee ongelmia. Sairastumiset lomamatkalla ovat aina ikäviä ja ne vaativat oppaalta tilannetajua sekä ylimääräisiä työtunteja, joita ei koskaan saa takaisin. Vapaapäiviä on yksi viikossa ja usein se menee omien käytännön asioitten hoitamiseen. Onneksi tuplavapaita on noin kerran kuukaudessa ja silloin ehtii tutustua myös lähiseutuun. Onneksi täällä Teneriffalla on hyvä julkinen liikenne, mutta kaikissa kohteissa niin ei ole. Silloin olet helposti eristyksissä ja joudut asioimaan lomakylien kalliissa minimarketeissa. Ja vaikka busseja kulkisikin, ovat ne sesonkiaikaan niin täynnä, ettei bussi ehkä enää pysähdy sinun pysäkilläsi. Vaihtoehtoina on kävellä tai ottaa taksi.

Uudessa kohteessa joutuu opettelemaan aina uudet rutiinit. Pyykinpesusta tai ruokakaupassa käymisestä saattaa tulla yllättävän haastavaa ja aikaa vievää. Täällä etelässä on kyllä ihan mahtavan hyviä, kypsiä ja maukkaita hedelmiä ja vihanneksia. Pienissä vihanneskaupoissa on ihanaa vaan tutkia erilaisia tuotteita ja maistella uusia makuja. Jos vain töiltään ehtii. Usein päivät on pitkiä ja aikataulut venyvät. Vaikka usein olen väsynyt ja turhautunut, oudosti tämä työ vaan koukuttaa.