Alexandria, Egypti
Pikavuoron Afrikan osuus on päättynyt. Olemme Väilmeren rannalla, Egyptin Alexandriassa. Matka alkoi virallisesti Etelä-Afrikasta, Kapkaupungista ja alusta loppuun on ollut mukana kuusi matkustajaa: Jani, Pöke, Tomi, Teemu, Anne ja Anu. Kilometrejä heille on kertynyt noin 18 000 - aika huikeaa! Aikaa tähän suoritukseen on mennyt reilut kolme kuukautta. Kaikkiaan matkassa on ollut laskujeni mukaan 26 henkilöä, jotkut kaksi viikkoa, jotkut vähän pitempään. Nuorin pikavuorolainen on 22-vuotias ja vanhimmat ovat yli 70-vuotiaita. Miehiä ja naisia. Opiskelijoita, duunareita, yrittäjiä, eläkeläisiä, virkamiehiä, luovan työn tekijöitä, elämäntapamatkaajia - ihan kaiken näköistä ja -oloista.
Minun Afrikan matkani alkoi Etelä-Afrikasta joulukuun puolivälissä. Pikavuoron kyytiin hyppäsin Livingstonesta, Sambiasta joulukuun lopulla. Alku oli aikamoinen shokki, meno bussissa ja sen ulkopuolella oli sen verran railakasta, kuin teinien ryyppyreissulla. Tuossa vaiheessa matkaajia bussissa oli 23 henkilöä eikä hetken rauhaa. Erimielisyyksiltä ja riidoiltakaan ei vältytty. Pitkät matkat pienessä tilassa väsyneinä, nälkäisinä, likaisina - kyllä siinä monen pinna kiristyi. Onneksi porukkaa tippui matkan varrella ja menokin rauhoittui. Loppumatkasta kyydissä oli enää seitsemän reissaajaa ja bussissa oudon hiljaista. Nyt porukka hajaantuu, osa palaa Suomeen ja osa lähtee Turkkiin odottelemaan Euroopan pikavuoron alkua. Haikea olo, kaikesta huolimatta.
Mitä Afrikka minulle antoi? Uusia ystäviä, niin suomalaisia kuin afrikkalaisia. Upeita, uskomattomia kokemuksia. Kauniita maisemia, hienoja värejä ja valoja. Hieman enemmän ymmärrystä erilaisista kulttuureista ja elämäntavoista. Uskonnoista. Köyhyydestä. Korruptiosta. Rentoudesta. Kiireettömyydestä. Ihmisten hyvyydestä.
Toivottavasti pystyn joskus antamaan edes hiukan takaisin. Tiedän olevani onnekas. Kaikesta huolimatta on lottovoitto syntyä Suomeen.
Pikavuoron Afrikan osuus on päättynyt. Olemme Väilmeren rannalla, Egyptin Alexandriassa. Matka alkoi virallisesti Etelä-Afrikasta, Kapkaupungista ja alusta loppuun on ollut mukana kuusi matkustajaa: Jani, Pöke, Tomi, Teemu, Anne ja Anu. Kilometrejä heille on kertynyt noin 18 000 - aika huikeaa! Aikaa tähän suoritukseen on mennyt reilut kolme kuukautta. Kaikkiaan matkassa on ollut laskujeni mukaan 26 henkilöä, jotkut kaksi viikkoa, jotkut vähän pitempään. Nuorin pikavuorolainen on 22-vuotias ja vanhimmat ovat yli 70-vuotiaita. Miehiä ja naisia. Opiskelijoita, duunareita, yrittäjiä, eläkeläisiä, virkamiehiä, luovan työn tekijöitä, elämäntapamatkaajia - ihan kaiken näköistä ja -oloista.
Minun Afrikan matkani alkoi Etelä-Afrikasta joulukuun puolivälissä. Pikavuoron kyytiin hyppäsin Livingstonesta, Sambiasta joulukuun lopulla. Alku oli aikamoinen shokki, meno bussissa ja sen ulkopuolella oli sen verran railakasta, kuin teinien ryyppyreissulla. Tuossa vaiheessa matkaajia bussissa oli 23 henkilöä eikä hetken rauhaa. Erimielisyyksiltä ja riidoiltakaan ei vältytty. Pitkät matkat pienessä tilassa väsyneinä, nälkäisinä, likaisina - kyllä siinä monen pinna kiristyi. Onneksi porukkaa tippui matkan varrella ja menokin rauhoittui. Loppumatkasta kyydissä oli enää seitsemän reissaajaa ja bussissa oudon hiljaista. Nyt porukka hajaantuu, osa palaa Suomeen ja osa lähtee Turkkiin odottelemaan Euroopan pikavuoron alkua. Haikea olo, kaikesta huolimatta.
Mitä Afrikka minulle antoi? Uusia ystäviä, niin suomalaisia kuin afrikkalaisia. Upeita, uskomattomia kokemuksia. Kauniita maisemia, hienoja värejä ja valoja. Hieman enemmän ymmärrystä erilaisista kulttuureista ja elämäntavoista. Uskonnoista. Köyhyydestä. Korruptiosta. Rentoudesta. Kiireettömyydestä. Ihmisten hyvyydestä.
Toivottavasti pystyn joskus antamaan edes hiukan takaisin. Tiedän olevani onnekas. Kaikesta huolimatta on lottovoitto syntyä Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti