torstai 30. tammikuuta 2025

El Palmar, Espanja




El Palmar

Hyppäsin bussiin numero 24, maksoin matkani, 0,40 euroa, Suma-kortilla ja matkasin 20 kilometrin matkan El Palmarin kylään. Päivä oli suomalaisittain  keväinen, +17°. Espanjalaisittain on vielä talvi. Tällä tunnetaan tasan kaksi vuodenaikaa: kesä ja talvi.

Palmut vaihtuivat havupuihin. Alkoi näkyä vetisiä riisipeltoja ja Albufera-järvi pilkisti ison kaislikon takaa. Ollaan Albuferan luonnonsuojelualueella. Matkan varrelle jää hiljaisia pikkukyliä ja leirintäalueita. Vastaan tulee pyöräilijöitä, täällä on hyvät pyöräilyreitit. El Palmarissa on yhdet liikennevalot kapean, yksikaistaisen sillan molemmissa päissä. Kylässä on 800 asukasta. 

El Palmar on entinen - ja vähän nykyinenkin - kalastajakylä. Vaikka turismi taitaa olla kesäisin se pääelinkeino, haisee täällä vielä kala. Täällä kalastetaan mm. ankeriaita ja meribassia. Albufera-järvessä elää uhanalainen samaruco-kalalaji, jota esiintyy vain tässä järvessä. Kylää reunustaa molemmin puolin kapea kanaali. Täällä on hiljaista, kuin elämä olisi pysähtynyt. Kuuluu vain linnunlaulua. Kanaalissa on pieniä puuveneitä ja kanaalin reunoilla on ravintoloita.

Ravintoloja kylänraitilla on todella paljon, yllättävän moni niistä on auki. Voin vaan kuvitella miten kylä herää kesän tullen henkiin. Kalaravintoloita on muutamia, eniten täällä taitaa olla arrosserioita, nimi viittaa riisiin = arro. El Palmar on riisinviljelyaluetta ja riisi on tärkeä raaka-aine paikallisessa keittiössä. Tällä alueella on kuulemma syntynyt paella. Sitä pääsee harvoin näin soolimatkailijana ravintoloissa maistamaan, annokset ovat vähintään kahdelle. Kävin hakemassa annoksen 'kotini' lähellä olevasta lounasnoutopaikasta, ei uponnut. Paellan annetaan kypsyä pannulla noin tunnin ajan, eikä sitä hämmennetä lainkaan. Näin pohja karamellisoituu ja siitä tulee mukavan rapea. Koskaan en tällaista paellaa Espanjassa ole saanut. No, kovin usein en sitä kyllä syökään.

Kävelen vielä hautausmaalle ennen bussin lähtöä. Vähän kuin lähiöön tai betonikylään olisin saapunut. Hautakivet olivat kyllä hienoja, mutta tekokukat niissä tuntuivat epäpyhiltä. Kaikkiaan tänään oli hieno retkipäivä. Ei liian kuuma eikä liian kylmä - lagom, sanoisi ruotsalainen.

































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti