Plaka, Kos

Plakan mäntymetsä

Aamupäivä meni toimistolla huomista lentokenttäpäivää valmistellessa. Viimeiset asiakkaat saapuvat huomenna ja täytyi hoitaa heidän hotellikuljetuksensa - ja myös Suomeen palaavien kuljetukset lentokentälle. Helppo homma osaavien kollegojen kanssa. Samalla kyselin heiltä mitä minun vielä pitäisi nähdä Kosilla. Ehdotin Plakan metsää. Kaikki sanoivat suureen ääneen että ei sinne! Pelkäsivät että petyn pieneen Plakan mäntymetsän, Suomessahan on upeita isoja metsäalueita - tiesivät he. Onhan siellä riikinkukkoja mutta ei niissä ole mitään nähtävää! No kun kerran kielletään, sinne siis - käänteispsykologia toimii.

Plakan metsä on saaren keskiosassa, lähellä lentokenttää. Päätieltä hiekkatielle kääntyessäni tuntui kuin mökkitiellä olisin tullut. Taas tulvahti mäntyjen tuoksu, joka vei heti Suomeen ja lapsuuteen. Jätin auton pienelle parkkipaikan tapaiselle ja heti vastaani asteli riikinkukkoja. Etunenässä tepasteli erikoisennäköinen albiinoriikinkukko, en edes tiennyt sellaisten olemassaolosta. Riikinkukot ovat vapaana luonnossa mutta ilmiselvästi tottuneita ihmisiin. Komeita olivat, erityisesti urospuoliset riikinkukot. Kävelin kapeaa polkua puoli tuntia suuntaansa. Reittiä ei ollut merkitty, eikä sitä löytynyt kartalta. Parempi siis kävellä samaa reittiä takaisin. Metsäpuro oli kuiva, samoin aluskasvillisuus. Huomiseksi on luvattu vesisadetta, se olisi kyllä tarpeen pitkän kuivan kauden jälkeen. Poikkesin polulta kiipeilemään pienille kallioille, hikeä pukkasi ja syke kohosi! Havunneulasia oli maassa paksu kerros, kuin patjan päällä olisi kävellyt. Puut vaan humisivat, muita ääniä ei kuulunut. Ihana metsänrauha. Kannatti tulla.