Kos, Kreikka

Kosin saarin on hyvin kompakti: pituutta vain 50 kilometriä ja leveyttäkin vain noin 15 kilometriä. Turkin rannikolle on matkaa neljä kilometriä ja katamaraanilla matka sinne kestää 20 minuuttia. Keskellä saarta on Dikaioksen vuoristo ja rannikoilla liuta lomakyliä. Suurin osa saaren asukkaista asuu Kosin kaupungissa, joka myös on kompakti ja helposti haltuun otettavissa kävellen. Aivan saaren toisella laidalla, lännessä, sijaitsee Kefaloksen alue ja siellä korkealla kukkulalla on Kefaloksen vanha kaupunki.

Huonona turistina huomasin perillä että on sunnuntai ja kaikki paikat kylässä, muutamaa ravintolaa lukuun ottamatta, ovat kiinni. Ei se mitään, oli mukavaa kävellä rauhallisella kylänraitilla ja ihastella perinteisiä taloja ja huipulta avautuvia maisemia. Kylän laitamilla oli perinteisiä tuulimyllyjä ja vanhan linnoituksen rauniot. 1400-luvulta oleva linnoitus on kärsinyt maanjäristyksistä ja maaperän eroosiosta, mutta ei koskaan vihollisen hyökkäyksistä. Ja tietenkin linnoituksen huipulla liehui Kreikan lippu.

Kyläkierroksen jälkeen kiertelin alhaalla rannoilla, täällä on kuulemma Kosin kauneimmat rannat. Paratiisiranta; toisen paratiisi on toisen helvetti. Kaunis ranta kyllä, mutta pilattu muilla ihmisillä. Ei jaksa. Kefaloksen pohjoisille rannoille meni vain pieniä hiekkateitä, joten päätin kokeilla löytyisikö sieltä rauhallisempia rantoja. Etelän puoleisille rannoille kun meni asfalttitiet. Päädyin Vulcano-rannalle ja siellä minua odotti upea mustahiekkainen ranta tyrskyineen. Rannalla oli lisäkseni kolme ihmistä. Kävelin rantaa pitkin puolisen tuntia suuntaansa, eikä ketään tullut vastaan. Ihana rauhan ja vapauden tunne! Tuuli tuntui kasvoilla ja aallot löivät pauhuten rantaan. Oli ihanaa upottaa varpaat Aegean mereen ja antaa vulkaanisen hiekan kutittaa jalkapohjia.