maanantai 31. elokuuta 2015

Skoder, Albania


(English text below)

Työskentelen Skoderissa perhehostellissa. Poika pyörittää paikkaa, äiti ja siskot kokkaavat ja siivoavat, isä valmistaa viiniä. Täällä on aina muutama eno/täti/serkku/naapuri käymässä - ja tietenkin vielä hostellin asukkaat. Pihassa pörrää kanoja ja kissoja. Usein tuntuu, etten kuule omia ajatuksiani, sen verran tohinaa täällä on. Nukun dormissa, joten en voi paeta omaan huoneeseenikaan jos haluaisin olla rauhassa. Minun tehtäväni on auttaa asiakkaitten hankkimisessa, niin netistä kuin kadultakin. 

Pari vuotta sitten Skoderissa ei ollut yhtään hostellia, vain muutamia isoja hotelleja. Nyt monet ovat avanneet hostellin tai guesthousen kotiinsa ja niitä alkaa olla täällä jo liikaa. Kokemusta turismista ei ole ja aika omaperäisellä tyylillä ja ratkaisuilla hommaa hoidetaan. Moni on kuvitellut toimintaa kultakaivokseksi ja pettymys on suuri, kun asiakkaita ei oli tai he yöpyvät vain yhden yön. Usein reissaajien vaatimukset ja hostellien tarjonta eivät kohtaa. Siinäpä onkin haastetta yrittää selittää hienovaraisesti, millaiseen palveluun/kohteluun länsimaiset turistit ovat tottuneet. Albania on ollut todella suljettu maa kommunismin aikaan ja turistit ovat päässeet maahan vain viimeisen kymmenen vuoden ajan. Paikalliset eivät ole päässeet matkustamaan, eikä monellakaan hostellin omistajalla ole omakohtaista kokemusta turismista. 

Vapaa-ajallani olen tutustunut lähiympäristöön pyöräillen. Täällä se on helppoa, maasto on tasaista ja tie kohtalaisen hyvässä kunnossa. Myös paikalliset pyöräilevät paljon ja autoilijat ottavat pyöräilijät huomioon. Kaupinkia ympäröivät vuoret ja Skoder-järvelle kaupungista on matkaa vain muutama kilometri.  

* * * 
I´m working in a family-run hostel in Skoder, Albania. The son is leading the place, mother and sisters are cooking and cleaning and father is making wine. There are always an uncle / aunt / cousin / neighbor coming or going - and, of course, the hostel guests. In the yard there is chickens and cats running and shouting. I often feel that I can´t even hear my own thoughts. I sleep in a dorm, so I can not escape to my room if I need some privacy. My job is to help in marketing, online and on streets aswell.

A couple of years ago there were no hostels in Skoder, only few big hotels. Now many families have opened a hostel or a guest house  in their houses. Experience in tourism is very limited and the Albanian style can be very peculiar. They think it´s easy money and they get disappointed when there is not tourists enough for everyone. Often the travelers´ demands and hostels´ supply doesn´t meet. It is a challenge to try to explain subtly, what kind of service / treatment Western tourists are accustomed to. Albania has been a very closed country at the communism period and the tourists have been allowed to travel here only in the last ten years. Locals have not been able to travel abroad and only few hostel owners have first hand experience in travelling.

In my free time I go around by bicycle. Here it is easy, the terrain is flat and the roads are in good condition. Also locals are cycling and drivers take cyclists into account. The town is surrounded by mountains and a lake Skoder is only a few kilometers away.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti