Syyskuussa 2012 aloin miettimään, mitä tekisin loppuelämälläni. Olkoon keski-iän kriisiä tai haaveilua, halusin muutoksen elämääni. Muutoksen, joka olisi merkityk- sellinen minulle itselleni sekä myös muille. Työelämässä ei ollut paljoa kysyntää viittäkymppiä lähentelevälle naiselle, mutta tunsin silti, että minulla on vielä paljon annettavaa. Ehkä vapaaehtoistyö...?

Etsin netin kautta tietoa järjestöistä, jotka välittävät vapaaehtoistyöntekijöitä maail- malle. Suomen Lähetysseura tuntui turvalli- selta ja helpolta kumppanilta, sillä se koulut- taa lähtijät eikä peri maksua järjestelyistä. Lokakuussa laitoin hakemuksen SLS:an ja parin viikon kuluttua kävin Leena Haaviston haastattelussa. Haastattelun lopuksi hän mainitsi, että Nepaliin tarvitaan vapaaehtois- työntekijää.