Valencia, Espanja

 Valencia, Espanja

Rannalla

Aamut alkavat kahvilla. Tässä taloudessa ei ole minkäänlaista kahvintekolaitetta, joten tyydyn murukahviin. Iltapäivällä sitten panostan, ja käyn kahvilassa juomassa kunnon sumpit. Seuraavaksi on aika lähteä koirien kanssa aamupissalle. "Hello beautiful ladies" (Hei kauniit leidit), kuuluu takaamme - mies tarkoittaa koiria ja hymyilee minulle. Amerikkalainen mies liittyy seuraamme koiransa kanssa. Kävelemme Turian puistoon ja siellä tiemme eroavat. Minä jatkan koirien kanssa koirapuistoon ja mies liittyy ystävänsä seuraan. Turian puisto on todella vilkas paikka, siellä on lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä ja tietenkin koirien ulkoiluttajia. Ja koiria täällä on paljon! Myös koirapuistossa on joskus ruuhkaa. Kun koiria alkaa olla 15-20 suljetussa tilassa, on meidän aika lähteä kotiin. Lola ja Marlyn eivät ole kovin kiinnostuneita muista koirista, eivätkä kyllä juoksentelemisestakaan. Mieluiten kyhnöttävät jalkojeni juuressa. Yritän päästä juttuun ihmisten kanssa, mutta työlästä on. Ei oikein löydy yhteistä kieltä, eikä ehkä riittävästi haluakaan.

Tänään on lämmin päivä, noin 20 astetta ja sininen taivas. Lähden kävelemään rannalle. Valencia on kartalla rantakaupunki, mutta sielultaan se ei sitä ole. Ranta on kaukana kaikesta, sinne täytyy mennä bussilla. Matka kestää keskustan tuntumasta puolisen tuntia ja maksaa 40 senttiä. Valkoinen hiekkaranta on iso ja sitä myötäilee viehättävä rantabulevardi, jonka varrella on kahviloita ja ravintoloita. Vieressä on satama-alue, josta lähtee lauttoja mm. Ibizalla ja Mallorcalle. Terminaalit ovat vanhoja, kauniisti koristeltuja, entisiä varastoja. Hyppään taas bussiin ja matkaan Nazaretin kaupunginosaan lounaalle. Syön tuoretta, valkosipulivoissa paistettua artisokkaa ja seepiaa. Lisäksi leipää ja kahvia. Nyt jaksaa taas jatkaa matkaa.

Illalla alkaa kiinalaisen uuden vuoden juhlinta. Ilotulitteet saavat Lolan pelosta sekaisin. Pelkään, että se saa sydänkohtauksen. Talossa ei ole minkään laista äänieristystä ja tuntuu kuin ilotulitteet räjähtäisivät aivan vieressä. Valvon puolille öin, sillä silloin pitäisi olla iso ilotulitusshow Turian puistossa. Mitään ei tapahdu, joten menen nukkumaan. 00.55 herään hirveään räiskeeseen! Lola alkaa itkeä ja täristä, ja kaivautuu kainalooni. Minuakin pelotta tuo älytön räiske. Viiden minuutin kuluttua show on ohi ja pääsemme jatkamaan unia. Lola näkee painajaisia ja heräilen sen ininään.