Hania, Kreeta

 

 

Kreetan rannat ovat kauniita ja merivesi käsittämättömän turkoosia. Käsittämätöntä on myös se muovin määrä, mitä rannoilla ajelehtii. Usein kävellessäni rannalla kerään muovia ja vien ne lähimpään roskikseen  - jota ei ole kovin helppoa aina löytää. Ja sitten kun löydän sen, on pieni astia jo tupaten täynnä, eikä siinä ole kantta, joten roskat lentelevät siitä takaisin luontoon. Täällä kierrätetään muovi, kartonki ja lasit, mutta asenne kierrätykseen ei ole kovin myönteinen. Kaupoissa ostokset pakataan moneen kertaan muovipusseihin ja kun kieltäydyn muovipussista, pidetään minua kummajaisena. Myös rannoilla paikalliset katsovat ihmeissään, kun korjaan muovia talteen, mutta turistit tuntuvat ymmärtävän sen; en ole ainoa roskankerääjä rannalla.

WWF:n eli World Wide Fund for Nature eli Maailman  luonnonsäätiö on arvioinut, että 40% muoviroskista Välimeressä on turismin aiheuttamaa. Välimerellä lomailee vuosittain yli 200 miljoonaa turistia ja suurin osa muovista tulee Turkin ja Espanjan alueilta. Käytännössä kaikki Välimeren eläimet ovat syöneet muoviroskaa ja kalastajien verkkoon päätyy ajoittain enemmän muovia kuin kalaa. Ravintoketjuun joutuessaan muovi uhkaa myös ihmisten terveyttä. 

Suurin yksittäinen ongelma on kertakäyttöpakkaukset kuten juomapullot. Yksistään Espanjassa käytetään vuodessa 3,5 miljardia muovipulloa juomille ja 1,5 miljardia muovitettua kertakäyttökahvikuppia. Muovipullon hajoaminen meressä kestää 450 vuotta. Muovipullojen ja -pakkausten lisäksi muovipussit valtaavat luonnon. Muovipussit on jo kielletty muutamissa maissa mm. Kiinassa ja Intiassa, viimeismpänä joukkoon liittyi Kenia. Keniassa käytettiin aiemmin noin 300 miljoonaa muovipussia vuosittain ja koska kierrätystä ei saatu toimimaan, kiellettiin muovipussit kokonaan.

Seuraavan kerran kun kaupan kassa kysyy sinulta "laitetaanko pakasteet pieneen pussiin", mitä vastaat? 

 

Kreeta, Kreikka

 

Voisiko olla kreikkalaisempaa? 

 

 

Gramvousa ja Balos, Kreeta

 

Balos

 

 

Risteilyä ja rentoutumista 

 

Hyppäsimme kollegani kanssa aamulla bussiin, mittarin näyttäessä kahdeksan aikoihin +32° C. Matkasimme Kissamos´in satamaan, josta lähdimme merelle m/s Gramvousalla. Laiva oli - yllätys, yllätys - täynnä, onhan nyt kesäsesonki Kreetalla, tosin vielä kuulemma vilkastuu tästäkin elokuussa. Enemmistö matkustajista oli venäläisiä, suomalaisia huomasin vain kaksi seuruetta. Laivalle mahtui 1 000 ihmistä. Laivalla se ei juurikaan haitannut, mutta esim. Gramvousan pienelle saarelle tuo ihmismäärä (+muut matkaajat) oli kyllä liikaa. 

 

Gramvousan saarella meillä oli reilu tunti aikaa, eikä se kyllä ollut tarpeeksi. Jo pelkästään Venetsialaiselle linnoitukselle kiipeäminen ja sieltä alastulemiseen olisi mennyt tunti, eikä silloin olisi jäänyt aikaa uimiseen ja saaren tutkailuun. Linnoitukseen päästäkseen joutuu kulkemaan reilun 400 metrin matkan kivirappuja pitkin, jyrkästi ylöspäin. Varmasti upeat näkymät ja hieno linnoitus, mutta rappujen kulkeminen peräkanaa 990 muun turistin seassa ei kiinnostanut. Lähdimme kävelemään pienestä rannanpoukamasta poispäin, tutkimaan rannalle uponneen laiva hylkyä. Rannalla oli haasteellista liikkua, kivet olivat terävän rosoisia eikä uimaankaan päässyt kuin ruuhkaisesta puokamasta. Kaunista, joo, mutta ei kovin viihtyisää.

 

Laivan lipuessa Balosin lahdelle, ehdimme syömään lämpimän lounaan, täytettyjä vihanneksia ja kreetalaista salaattia, laivan kanttiinista. Taas rantauduimme laivasta suoraan kivikolle ja hypimme katkeamattomana virtana kiveltä kivelle päästäksemme Baloksen laguunimaiselle hiekkarannalle. Rannan poukama on kauttaaltaan matala, kristallin kirkas vesi ylettyy juuri ja juuri nilkkoihin saakka. Meren puolella vesi on syvän vihertävän turkoosia - ei ihme, että näitä rantoja pidetään Kreetan kauneimpina. Tosin hiekkaranta oli kivinen ja rantaviiva likainen; olisiko ollut levää vai mitä mönjää lieneekään, ja uimaan pääsi vain osasta rantaa.

 

Oli rentouttavaa viettää päivä merellä ja ulkoilmassa. Meri oli kaunis ja jatkuvasti muuttuva. Rannat sen sijaan tuntuivat ihmisten pilaamilta, massaturismi ei sovi joka paikkaan. Voin vaan kuvitella, kuinka upeaa täällä on turistimassojen lähtiessä ja hiljaisuuden laskeutuessa rannalle.

 

 

Gramvousa

Balos

 

Rethymnon, Kreeta

 

Rethymnonissa, kuten kaikkalla Kreetalla ja Kreikassa, on historia läsnä kokoajan. Ei ainoastaan lähihistoria vaan myös muinainen historia, joka ulottuu tuhansia ja tuhansia vuosia taaksepäin kattaen historialliset aikakaudet aina kivikaudesta antiikin ja minolaisen kauden kautta Kreikan itsenäistymiseen. Kreetan yliopiston historian ja arkeologisen laitoksen mukaan Kreeta on ollut asuttuna noin 130 000 vuoden ajan, kun taas Suomi on ollut asuttuna ainoastaan 11 000 vuoden ajan. 

Historian lisäksi saarella on nähtävillä nykytaidetta, tosin historia on usein nähtävissä myös nykytaideteoksissa. Rethymnonissa sijaitsee pieni nykytaiteen museo Contemporary Art Museum of Crete, jossa oli meneillään näyttely nimeltä Paperikuu. Se perustuu kreikkalaiseen sävellykseen "Hartino to Feggaraki" eli Vain paperikuu. Laulun sanat ja näyttely viittaavat illuusion maailmaan, joka perustuu totuudelle ja valheille paremman tulevaisuuden puolesta. Sekä paperi materiaalina että monet yhteiskunnalliset tilanteet ovat hauraita ja vaativat käsittelijöiltään suurta taitoa.

Laulussa lauletaan “the sea will bring birds, and golden stars the wind, to touch your hair and kiss your hand, only paper is the moon, false is the seashore, if you believed me a little, all would be real.”

Vapaasti suomennettuna jotenkin näin:

"Meri tuo linnut ja kultaiset tähdet tuovat tuulen, hyväilemään hiuksiasi ja suutelemaan kättäsi, kuu on vain paperia, valheellinen on merenranta, jos uskoisit minua vähän, kaikki olisi todellista. "

Täältä löytyy kreikkalaisen, Haniasta kotoisin olevan, Nana Mouskourin tulkinta laulusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rethymnon, Kreeta

 

 

Fortezza eli Rethymnonin linnoitus

 

Kaupungin kukkulalla kohoaa Foretzza eli Venetsialaisten rakentama linnoitus. Se rakennettiin 1500-luvulla suojelemaan asukkaita Ottomaanien hyökkäyksiltä. Kaiverrusten perusteella Paleokastron kukkulalla on sijainnut muinainen Rithymnan kaupunkivaltio, vaikkei siitä argeologisesti pitäviä todisteita olekaan.

 

Ottomaanien ottaessa vallan 30 päivän taistelujen jälkeen vuonna 1646, linnoitukseen rakennettiin ensimmäinen moskeija. Saksan miehityksen alla, toisen maailmansodan aikaan, osa rakennuksista toimi vankiloina ja ammus- yms. varastoina. Nykyään rakennuksissa on näyttely- ja esiintymistiloja; alueella on ainakin kolme ulkoilmanäyttämöä ja amfiteatteri. Joka kesäiset renessanssifestivaalit järjestetään linnoituksessa.

 

Alkuillasta ylhäällä linnoituksessa oli mukava kävellä ja katsella maisemia merelle ja kaupungin ylle. Vaikka nyt on sesonki ja kaupungissa on paljon turisteja, sai linnoituksessa vaeltaa melkeinpä yksikseen. Alueella on pituutta reilu kilometri, joten muutama askel siellä tuli otettua helteessä, raunioilla kulkien ja kiipeillen.  

 

 

 

 

 

Rethymnon, Kreeta

Hania, Kreeta

 

Agia Dionysioksen kappeli

 

Galatasin alueella, reilut viisi kilometriä Haniasta länteen sijaitsee pieni kirkko venesataman kärjessä. Usein ohikulkiessani olen ihaillut sympaattista, muutaman neliömetrin kokoista kirkkoa. Aurinko valaisi kirkon lämpimästi laskiessaan meren takana olevien vuorten taakse. Agia Dionysios-kirkko on ulkoa perinteisen sini-valkoinen ja sisällä sen valkoiset seinät ovat täynnä ikoneja ja ristejä. Sisälle mahtuu kaksi ihmistä yhtäaikaa ja siellä voi sytyttää tuohuksen kuolleiden muistoksi tai sitten jättää tervehdyksen siniruutuiseen vieraskirjaan.

 

Pienvenesatamassa oli illalla onkijoita ja muutama uimari. Veneretkien järjestäjä laitteli veneitään valmiiksi seuraavaa päivää varten; ammattikalastajia täällä ei enää taida olla. Aallonmurtajalla oli pieni ekklisaki, olisikohan se pystytetty siihen jonkun merellä menehtyneen muistoksi? Satamassa reviiriän pitävä kissa oli yöllä synnyttänyt kuusi poikasta.