Fuengirola, Espanja

Los Boliches

Nykyään Los Bolichessa taitaa olla Aurinkorannikon suurin suomalaisyhteisö. Aiemmin sanottiin, että täällä voi tehdä kaikkea paitsi syntyä ja kuolla. Mutta nyt kuoleminenkin onnistuu; yhdestä hautaustoimistosta saa jo suomenkielistä palvelua. Huoneistohotelli, jossa asun seuraavat kaksi kuukautta, on saanut lempinimen "Suomen eteläisin vanhainkoti". Alakerrassa on Mercadino, Suomen S-market ja sieltä seniorit kuljettavat ruokaa ostoskärryillä käytäviämme pitkin huoneistoihinsa.

Naapurikorttelissa on kauppa nimeltään KAUPPA Siellä myydään skandituotteita kuten ruotsalaista näkkäriä ja suomalisia karkkeja. Juuri koskaan Suomessa ei tee mieli karkkia, mutta täällä karkkitiskit ovat valtavat ja huutavat ostamaan. Jos karkkihoukutuksen vältinkin, seuraavaksi piti kieltäytyä korvapuusteista ja munkkipossuista. Niitä oli tarjolla seurakuntakodilla, joka taas availee oviaan korona jälkeen. Seurakuntakodilta saa suomalaisia lehtiä, kirjoja ja kahvia. Kulta Mokan jätän suosiolla väliin ja tilaan kahvilassa cortadon tai cafe solon - vahvoja, tummapaahtoisia paikallisia kahveja.

Täältä löytyy useita suomalaisia kahviloita ja ravintoloita. Piipahdin Kardemummassa, joka on alueen vanhin vielä toiminnassa oleva suomalainen ravintola. Muistaakseni se on avattu vuonna 1987. Suomiruokien lisäksi sieltä saa tapaksia ja kylmää tomaattikeittoa eli gazpachoa. Lyhyen matkani varrelle osui myös suomenkielellä tarjottavia kiinteistö-, kauneus-, laki-, retki-, opiskelu-, yms. yms. palveluja. Melkeinpä ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Ja mikä ettei. Sää suosii, tänään oli 34° lämmintä ja merivesikin on varmaan yli 20 asteista.

 Fuengirola, Espanja

Ennen kohteeseen saapumista

Yleensä pakkaaminen alkaa kotona pyykinpesulla ja komeroiden - niin vaate- kuin ruoka- - siivoamisella. Yleensä pidemmälle reissulle lähtee keittiöstä mukaan paistinpannu, ja nyt myös kattila. Nuolija on hyvä yleistyökalu, samoin sakset ja leipäveitsi. Oma kaunis käsipyyhe on oltava ja tiskirätit. Tällä kertaa unohdin ottaa mukaan tiskiharjan, mutta ehkä jostain suomikaupasta löytyy. Silitysraudan jätin kotiin, koska uudessa kodissani sellainen piti olla. Ei ollut.

Finnairilta tuli viesti, että kentällä tulisi olla kaksi tuntia ennen lähtöä. Vähän ihmettelin, sillä korona-aika on tuonut kentälle uusia tarkastuksia ja rutiineja. Lähtöselvitysjono oli toooodella pitkä, tiskille joutui jonottamaan reilut puoli tuntia. Tiskille piti mennä, sillä siinä tarkistettiin ensimmäisen kerran koronatesti, rokotustodistus tai todistus sairastetusta koronasta. Sen jälkeen turvatarkastusjonoon, jossa viivähti parikymmentä minuuttia. Ehdin käydä hakemassa kahvin ja juoda sen portille kävellessäni, paikalle saavuin pari minuuttia ennen koneeseen nousua. Koneessa istuttiin kuin sillit purkissa ja kaikilla oli tietenkin maski kasvoilla. Tällä kertaa kuitenkin lennolla oli tarjoilua, mustikkakeittoa tietenkin kahvin sun muun lisäksi.

Ensimmäisen kerran koskaan koneesta poistuminen tapahtui suunnitellusti ja rauhassa. Kiitos kuulutusten, taaempana olevat malttoivat istua paikallaan kunnes edessä istuneet olivat poistuneet koneesta. Malagan lentokentällä laukut jo tulivat, kun kävelin hihnalle ja minun kolme laukkuani etunenässä. Ulos mennessä tarkastettiin QR-koodi, jonka olin saanut puhelimeeni täytettyäni Espanjan viranomaisten vaatiman terveystietolomakkeen. Tässä meni aikaa noin 30 sekuntia. Ulospäästyäni kuljettajani, Brofino, odotti minua käsinkirjoitetun lapun kanssa. Lähdimme kohti Fuengirolaa ja asettauduin uuteen kotiini, jossa viettäisin suunnitelman mukaan seuraavat kaksi kuukautta.

Illalla piti päästä kävelemään rannalle ja kastamaan varpaat Välimereen. Vesi oli lämmintä kuin linnun maito ja hiekka samettisen pehmeää. Ensimmäisen yön nukuin kuin pieni lapsi, mitkään ulkoa kantautuneet äänet eivät hetkauttaneet ollenkaan.