Puerto de la Cruz, Espanja 

Jäähyväiset Teneriffalle 

Nyt on kotiin lähdön aika. Coronaviruksen takia hotellit sulkevat ovensa ja turistit palaavat kotimaihinsa. Tänään on Finnairin viimeinen lento Teneriffalta Suomeen, taitaa seuraava lento olla vasta syksyllä. Puerto de la Cruzin kaduilla ei ihmisiä juurikaan näy. Eilen vein asiakkaitamme bussilla lentokentälle ja kuuden aikaan illalla paikalliset seisoivat parvekkeilla ja ikkunoissa, ja taputtivat. Aplodit menivät terveydenhoitoalan ammattilaisille jotka pitävät meistä huolta kriisin keskellä. Ihana ele. Aplodit haluan antaa myös lentokentän henkilökunnalle. He ovat tehneet suurenmoista työtä kiireen ja paineen keskellä, oman terveytensä uhalla.

Ulkonaliikkumiskiellon lisäksi täällä on käytössä monia muita rajoituksia. Pieniin kauppoihin päästetään yksi ihminen kerrallaan ja isompiin marketteihin kymmenen ihmistä kerrallaan. Kauppojen ulkopuolelle syntyy pitkiä jonoja, kun ihmiset jättävät metrin turvavälin edellä seisovaan henkilöön. Bussissa saa matkustaa 20 ihmistä ja taksit ottavat vain yhden ihmisen kyytiin kerrallaan. Kuinkahan perhe matkaa lentokentälle tai lääkäriin pienen lapsen kanssa? Liekkö totta tuo rajoitus vai onko se vai taksikuskien viimeinen keino rahastaa ennen kun turistit katoavat.

Reina Sofian lentokentällä on ollut aikamoinen tungos viime päivinä. Tänään oli hieman rauhallisempaa ja vähemmän ihmisiä. Poliiseja oli paljon paikalla ja he tyhjensivät lähtöaulaa ja osa ihmisistä joutui ulos odottamaan, ettei aulatilat olisi ihan tukossa. Hyvä niin. Kaikki kaupat ja ravintolat lentokentällä olivat kiinni, vain automaateista sai juomia ja välipaloja. Finnairin matkustamohenkilökunnalla oli maskit kasvoilla ja he välttivät turhaa kontaktia asiakkaisiin. Ruokaa ja juomaa ei ollut tarjolla, eikä ostoskärry kulkenut käytävillä. Jokaiselle oli istumapaikoilla kaksi pulloa vettä ja pieni välipalakeksit. Mutta lento pääsi ruuhkaisella kentällä lähtemään ajallaan ja Helsinki-Vantaalla oltiin illalla kymmenen aikoihin. 

Viimeinen asiakas tsekattu koneeseen. Nähdään taas ensi kaudella.

Puerto de la Cruz, Espanja

Hotellimme päätettiin sulkea koronapandemian takia. Kaikki asiakkaat siirrettiin toiseen hotelliin, jonne meille oli järjestetty bussikuljetus. Poikkeuslaki määrää, että bussi saa ottaa kyytiin ainoastaan kaksikymmentä matkustajaa. Bussi siis kulki puolillaan ja joutui kulkemaan samaa väliä viisi kertaa. Jäin tavararöykkiöineni suosiolla viimeiseksi. Minulla oli kuljetettavanani noin kymmenen laukkua ja pyykinkuivausteline. Koska kollegani joutui töihin, kuljetin omien tavaroiden lisäksi myös hänen tavaransa sekä kotitoimistomme tavarat. Hotellin ovella pidettiin tiukkaa vahtia ettei kukaan ulkopuolinen pääse sisälle. Kävivätpähän poliisitkin tarkistamassa, että hotelli noudatti sääntöjä ja asiakkaat saatiin määräysten mukaisesti evakkoon. 

Espanjassa on voimassa ulkonaliikkumiskielto. Ruokakaupassa ja apteekissa saa käydä ja koirat saa ulkoiluttaa. Turhaa kävelyä ja ajelua tulee sakon uhalla välttää. Eilen poliisit olivat pysäyttäneet kollegani kaksi kertaa hänen mennessään hotellikäynnille. Poliiseista asiakkaitten tapaaminen ei ollut riittävä syy ulkonaliikkumiseen ja niinpä he passittivat kollegani takaisin kotiin 600 euron sakon uhalla. Myöskään osa hotelleista ei pidä oppaitten vierailuja suotavina eivätkä he päästä meitä sisälle. Paikalliset tuntuvat ottavan ulkonaliikkumiskiellon vakavammin kuin turistit. Ehkä turistit eivät seuraa ja ymmärrä paikallisuutisia, eivätkä siten olen täysin tilanteen tasalla. Tänään kävin ruokakaupassa ja poliisit pysäyttivät useassa paikkaa autoilijoita, minua - jalankulkijaa - he eivät pysäyttäneet. Yllättävän monta koiranulkoiluttaja tuli vastaan. Varmasti muutamissa tapauksissa koira oli vain rekvisiittaa - nyt taitaa olla koiranpäivät.

Santa Cruz, Espanja

Tänään lähdin työasioissa Puerto de la Cruzista saaren pääkaupunkiin Santa Cruziin. Olin odottanut innoissani tätä ”työmatkaa” sillä töitten jälkeen minulle jäisi aikaa tutustua kaupunkiin ja käydä ehkä ostoksillakin. Bussi kulki aamulla normaalisti, maksuvälineenä kelpasi elektroninen kortti ja käteinen, iltapäivällä pelkästään kortti. Koronavirus on laittanut maailman sekaisin ja täälläkin viranomaiset ohjeistivat ihmisiä sen minkä ehtivät. Käteinen on siis nyt pannassa ja tottahan se on, että raha on likaista. Puoliltapäivin Santa Cruzissa liikkui huhuja, että kello kahdelta alkaisi ulkonaliikkumiskielto eikä bussit ja taksit saisi enää liikennöidä. Koska olin menossa illalla vielä töihin Puerto de la Cruzissa, en uskaltanut riskeerata vaan hyppäsin bussiin yhden aikoihin ja hurautin kotiin.

Toisaalta joudinkin, sillä Santa Cruz vaikutti aavekaupungilta. Kadut olivat varsin tyhjiä, suurin osa kaupoista oli kiinni ja vain muutama ravintola oli avoinna. Ihme kyllä, kauppahalli oli auki ja se oli täynnä sekä myyjiä että ostajia. Myös  suurin tavaratalo El Corte Ingles oli auki, vain pienet liikkeet oli suljettu. Kahden aikaan iltapäivällä kyllä tapahtui: Espanjan hallitus julisti ulkonaliikkumiskiellon alkavaksi viikonlopun jälkeen, maanantaina kello 8.00. Edellisenä päivänä oli jo julistettu poikkeustila, eikä paikallisillakaan ole käsitystä mitä kaikkea se tarkoittaa. Ilmeisesti hallitus saa rajoittaa kaikkien maassa olevien kulkemista ja olemista parhaaksi katsomallaan tavalla. Ainakin kaikki koulut ja päiväkodit suljettiin tämän seurauksena. Nyt sitten arvuutellaan milloin lentokentät suljetaan ja milloin turistien on poistuttava maasta.

En tiedä onko tämä hätävarjelun liioittelua vai totista totta. Tällä hetkellä ainoastaan Montenegrossa (siis Euroopan maista) ei ole havaittu tartuntoja. Ja suurin osa tartunnoista on lieviä, eikä suurin osa ihmisistä edes tiedä sairastuneensa  koronaa. Teneriffalla ei pääse testeihin ennen kuin on henkihieverissä. Mikäli täällä menee yksityiselle klinikalle pyytämään testiä, käännyttävät he asiakkaan ovelta pois. Jos he testin tekevät eli klinikalla on käynyt mahdollisesti tartunnan saanut henkilö, joutuu klinikka laittamaan ovensa kiinni kahdeksi viikoksi karanteeniin takia. Ai niin, sehän se minuakin odottaa kun koti-Suomeen palaan - kahden viikon karanteeni.

Edit. Tilanteet muuttuvat koko ajan, ei päivittäin vaan tunneittain. Juuri tulleen tiedon mukaan ulkonaliikkumiskielto on jo astunut voimaan jo tänään, lauantaina. Töihin ja apteekkiin saa mennä, ruokakauppaan myös. Kaikki huvikävelyt ja -ajelut on sakon uhalla kielletty.

Puerto de la Cruz, Espanja

Oppaan elämää 

Uuteen kohteeseen on aina kiva tulla. Uteliaana ihmisenä haluan heti koluta kaikki kadut ja kujat, ja löytää kohteesta omat paikkani. Yleensä ennen kauden alkua on reilusti aikaa ennen asiakkaitten tuloa, mutta nyt tulin kohteeseen kesken kauden, joten opiskeluun ei jäänyt aikaa vaan aloitin työt lennosta. Oman aikansa vie kohteeseen tutustuminen, retkien sisältöjen oppiminen, lentokenttäkäytännöt, paikallisiin kumppaneihin ja kollegoihin tutustuminen, toimistotyöt yms. yms. Alku on aina kiireistä ja stressaavaa, mutta silti jotenkin mukavaa.

Toinen ulottuvuus on asettautuminen uuteen kotiin. Välillä saa asua yksin, mutta useimmiten asutaan kimppakämpässä. Tällä kertaa asun mieskollegan kanssa, vähän tuntuu oudolta. Molemmilla on oma huone ja kylppäri, ”keittiö” ja olkkari/toimisto jaetaan. Ja jos joku kadehtii matkaoppaita - ei kannata. Vaikka asunkin hotellissa, asun pohjakerroksessa henkilökunnan tiloissa. Huoneisto on suoraan 80-luvulta, ovissa ei ole lukkoja eikä keittiön varustelussa ole kehumista. Hotellin ravintolassa saamme toki käydä syömässä, kunhan maksamme normaalin hinnan. Täällä esim. aamiainen maksaa 8 euroa ja jos haluat tuorepuristettua appelsiinimehua, pienestä lasillisesta saa pulittaa 1,50 euroa lisää. Joten oppaan palkalla täytyy kyhätä oma aamiainen, jos vaan olet muistanut ottaa mukaan/käydä ostamassa paistinpannun, kahvinkeittimen yms. tykötarpeet. Onneksi sentään petivaatteet ja pyyhkeet tulevat hotellin puolesta. Koska huoneeni on pieni, pimeä ja kylmä, tulen usein iltaisin istuskelemaan ja työskentelemään hotellin aulaan. Se on valoisa ja viihtyisä ja usein tulee vaihdettua kuulumisia satunnaisten vierailijoiden kanssa.

Asiakkaat vaihtelevat kohteitaan. Täällä Kanariansaarilla on paljon talvehtijoita, jotka palaavat samaan kohteeseen ja samaan hotelliin vuosi vuodelta ja viipyvät useita viikkoja. Usein he ovat eläkeläisiä. Heidän myötään tänne on syntynyt Suomi -yhteisö, suomalaisia baareja ja ravintoloita, jopa suomalainen/skandinaavinen kirkkokin. Tänään kävin tutustumassa yhteen baareista, siellä oli käynnissä pubivisa. Tuntuu aika surulliselta nähdä täällä alkoholisoituneita vanhuksia, joiden ainoa kontakti päivässä saatta olla tarjoilija. Kyllähän monet käyvät suomibaareissa juomassa juhlamokat ja lukemassa iltapäivälehdet. Mikäpäs siinä.

Usein opasta tarvitaan kun tulee ongelmia. Sairastumiset lomamatkalla ovat aina ikäviä ja ne vaativat oppaalta tilannetajua sekä ylimääräisiä työtunteja, joita ei koskaan saa takaisin. Vapaapäiviä on yksi viikossa ja usein se menee omien käytännön asioitten hoitamiseen. Onneksi tuplavapaita on noin kerran kuukaudessa ja silloin ehtii tutustua myös lähiseutuun. Onneksi täällä Teneriffalla on hyvä julkinen liikenne, mutta kaikissa kohteissa niin ei ole. Silloin olet helposti eristyksissä ja joudut asioimaan lomakylien kalliissa minimarketeissa. Ja vaikka busseja kulkisikin, ovat ne sesonkiaikaan niin täynnä, ettei bussi ehkä enää pysähdy sinun pysäkilläsi. Vaihtoehtoina on kävellä tai ottaa taksi.

Uudessa kohteessa joutuu opettelemaan aina uudet rutiinit. Pyykinpesusta tai ruokakaupassa käymisestä saattaa tulla yllättävän haastavaa ja aikaa vievää. Täällä etelässä on kyllä ihan mahtavan hyviä, kypsiä ja maukkaita hedelmiä ja vihanneksia. Pienissä vihanneskaupoissa on ihanaa vaan tutkia erilaisia tuotteita ja maistella uusia makuja. Jos vain töiltään ehtii. Usein päivät on pitkiä ja aikataulut venyvät. Vaikka usein olen väsynyt ja turhautunut, oudosti tämä työ vaan koukuttaa.

Puerto de la Cruz, Espanja

Olipa ihanaa tulla etelän lomakylistä oikeaan kaupunkiin. Ensivaikutelma Puerto de la Cruzista on erittäin positiivinen. Ihmiset hymyilevät, jotkut jopa tervehtivät kadulla vastaan tullessaan ja tunnelma on paikallinen. Asukkaita täällä on 30 000 ja Santa Cruzin jälkeen se on saaren toiseksi suurin kaupunki. Lomakylien jälkeen hintataso on maltillinen. Ei täältä kyllä niitä euron tuoppeja löydy, mutta ainakin kahvit ja jäätelöt ovat noin 20% halvempia kuin Playa de las Americasissa. 

Puerto de la Cruzin keskusta on verkkaisen vilkas ja värikäs. Vanhimmat rakennukset satama-alueella ovat viiden sadan vuoden takaa. Kadut ovat kapeita, portaita ja mäkiä on riittämiin. Suomalaiset löysivät tänne pakettimatkoilla 1960-luvulla ja siitä saakka tänne on Pohjolasta reissattu. Ensimmäiset turistit kaupunkiin tulivat kuitenkin jo 1800-luvun lopulla. Lämpötila täällä on alhaisempi kuin saaren eteläosissa, mikä tuntuu mukavalta, aamulla ja illalla saa laittaa lämmintä päälle. Teide-tulivuoren ansiosta tänne kerääntyy pilviä, eikä aurinko porota kuumasti jos ollenkaan. Luonto on vihreämpää karuun ja kuivaan etelään verrattuna. 

Playa de las Americas, Espanja

Eläkeläisten paratiisi?

Ensimmäinen havainto Playa de las Americasista oli kohteliaat auton kuljettajat. Hyvissä ajoin ennen suojatietä he hidastavat vauhtia ja päästävät jalankulkijan kadun yli kaikessa rauhassa. Tämä tuntuu erittäin hämmentävältä Marokon - ja jopa Suomenkin jälkeen. Kukaan ei hurjastele,  julkinen liikenne toimii ja bussit ovat uusia ja siistejä.

Tai no, hurjastelijoita täällä kyllä on, mutta ne eivät ole autoilijoita. Varmaan vuokratuin kulkuneuvo on invamopo ja nimenomaan se kahden istuttava malli. Invamopolla eivät huristele pelkästään eläkeläiset, vaikka heitä pelkäänkin liikenteessä eniten, vaan myös nuoret. Seuraavaksi eniten jalkakäytävillä kuljetaan pyörätuoleilla, joissa on lisälaitteena sähkömoottori. Tavan tallaaja saa varoa varpaitaan ja väistellä parhaansa mukaan.

Huomenna matka jatkuu Puerto de la Cruziin. Esimieheni sanoi, että siellä on enemmän eläkeläisiä kuin täällä. Että mitä?! Miten se on edes mahdollista? Viisikymppisenä taidan olla täällä juniori.