Jeizinen, Sveitsi

Koiranelämää

Anton on Jeizinenin kylän kuuluisuus. Kaikki tuntevat sen nimeltä, ja haluavat rapsuttaa ja jutella sille. Sinänsä se ei ole ihme, sillä Jeizinenissä on kolmisenkymmentä asukasta ja kymmenisen koiraa. Olen oppinut tuntemaan Antonin ystävät ja viholliset. Gloria, musta pikkupuudeli, on Antonin rakkain ystävä. Voi sitä iloa kun koirat kohtaavat! Samalla myös me ihmiset vaihdamme muutaman sanan, milloin milläkin kielellä. Jeizinenissä puhutaan saksaa, tai oikeammin sveitsinsaksaa ja tarkemmin Vallonin murretta. Täkäläinen murre on haastavaa myös muille sveitsiläisille. Esimerkiksi saksaksi tervehditään Guten Tag, ja täällä sanotaan Krűetsi. Guten Apetit on Kűeti ja Hallo on Hoi.

Jeizineniin tullaan kaapelihissillä Gampelin kylästä. Matka kestää kahdeksan minuuttia ja yksi suunta maksaa 10 frangia eli 10 euroa. Koska työskentelen kylässä, saan matkakortin puoleen hintaan. Antonilla on vuosilippu. Anton rakastaa hissillä matkustamista. Välillä Anton menee Gampeliin hoitoon Janin luokse. Silloin laitan Antonin yksin hissiin ja Jan ottaa sen vastaan alhaalla. Tämä saa aikaan hymyjä kanssamatkustajissa.

Kylän lähellä on lammasfarmi. Alpeilta kuuluu viehättävä kellojen kilinä, kun lampaat siellä laiduntavat. Farmilla on kymmenisen erittäin aggressiivista ja reviiritietoista lammaskoiraa. Muutaman kerran ollaan kävelty Antonin kanssa farmin ohi, mutta meitä molempia pelottaa. Koirat haukkuvat ja ryntäilevät päin aitoja. Tänä keväänä sieltä on koira karannut kaksi kertaa; toisella kerralla hyökäten ohikävelleen naisen kimppuun ja toisella kerralla pienen koiran kimppuun. Enää me ei Antonin kanssa kuljeta farmin ohi.

Kun olimme Antonin kanssa iltakävelyllä, huomasin että yksi lammaskoirista oli vapaana. Se oli paimentamassa lampaita ylhäällä niityllä, ja se oli päässyt aitauksen ulkopuolelle. Se varmaan haistoi Antonin ja syöksyi rinnettä pitkin meitä kohti hurjasti haukkuen. Onneksi ehdimme sisälle. Koira haukkui hetken talomme edessä ja lähti sitten jolkottelemaan kylätietä pitkin. Otin koirasta kuvan ja lähetin se Helgalle. Helga soitti omistajalle ja pyysi sitä hakemaan koiransa pois. Omistaja vähät välitti ja jätti koiran ulos yöksi. Seuraavana päivänä poliisit menivät farmilla ja omistaja sai mojovat sakot. Toivottavasti raha puhuu ja jatkossa saamme olla kylällä turvassa.

Se hyvä puoli noissa lammaskoirissa on, että ne pitävät sudet loitolla.

Kuvat päiväkävelyltä viereiseen Engerschin kylään, jossa asuu vakituiseen seitsemän asukasta.