Jeizinen, Sveitsi

Saavuin Zurichin lentokentälle aamupäivällä kello 11.15. Lento oli noin 1,5 tuntia myöhässä. Jouduimme Helsingissä vaihtamaan toiseen koneeseen, sillä ruumaan menevien laukkujen lastauksessa ensimmäinen koneemme oli vaurioitunut. Zurichissä matkalaukkuni tuli ensimmäisenä hihnalle ja huomasin että junan lähtöön on 10 minuuttia aikaa. No, voihan sitä yrittää, vaikka lippukin on vielä ostamatta eikä mulla ollut hajuakaan mistä juna lähtee. Kävelin rauhassa opasteita seuraten ja saavuin laiturille samaan aikaan junan kanssa. Konduktööri hyppäsi junasta ulos ja selvisi, että saan ostettua lipun junasta. Täydellinen ajoitus. 

Junalla pääsen Gampeliin yhdellä vaihdolla, ja sieltä sitten Jeizinenin alppikylään bussilla ja kaapelihissillä. Yhteensä matkaan menee kolmisen tuntia. Täällä on ollut sateisin toukokuu vuosisataan ja lämpötilakin on ollut keskimääräistä alhaisempi. Nyt parina päivänä on jälleen satanut ja lämmintä on vain 5-10° C. Asuntooni en vielä pääse, sillä siellä on ollut vesivahinko ja kestää pari viikkoa saada kämppä taas kuivaksi. Väistöasunto on samalla - kylän ainoalla - kadulla. Ihan ok, mutta harmi etten vielä pääse kunnolla kotiutumaan. 

Anton-koira on vanhentunut sitten viime vuoden; lihonut vähän ja kävelee nivelrikon vuoksi ontuen. Anton auttaa minua kotiutumaan ja luomaan päiviini rutiinit. Ei ainakaan ulkoilumaastoja voi moittia! Katsoi minne päin tahansa, aina on kaunista. Paitsi tänä aamuna, jolloin sumu peitti näkyvyyden melkein kokonaan. 

Töissäkin olen jo ehtinyt olla kaksi päivää. Työ on helppoa ravintolatyötä, haasteen aiheuttaa sveitsinsaksa. Saksa sujuu kohtalaisesti, mutta nyt se ei paljoa auta. Eka päivänä en ymmärrä mitään, mitä ihmiset puhuvat. Toka päivänä osaan jo ottaa juomatilaukset, sen verran saan paikallisesta murteesta selvää. Päivien päätteeksi olen ihan puhki, haluan vain kotiin sohvalle makaamaan ja lepuuttamaan jalkojani. Mutta ei: Anton täytyy viedä lenkille vaikka kuinka väsyttäisi.