Mostar, Bosnia-Hertsegovina

Mostar ja Stari Most

+37 °C oli aika lämmintä, muttei niin lämmintä kun luvattiin - onneksi. Sisämaassa on selkeästi kuumempaa kuin rannikolla, ja täällä lämpötila voi kohota jopa 43 °C:een. Kroatiasta Bosnia-Hertsegovinaan siirtyminen muistutti aikoinaan Suomesta Venäjälle siirtymistä; maisema muuttui ja tuntui kuin vuosikymmenkin olisi muuttunut. Mostarissa näkyy ottomaanien eli turkkilaisten vaikutus, kun Kroatiassa näkyy enemmänkin Venetsian eli Italian vaikutus. Täällä rytmi on verkkaisempaa, ei ole kiire minnekään. Kahvit juodaan kaikessa rauhassa ystävien kanssa kuulumisia vaihtaen, Kroatiassa hörpätään espresso seisten. 

Koska raja on Euroopan ulkoraja, tarkistettiin meidän passit ja niihin iskettiin leimat. Onneksi matkassamme kaikki olivat EU-kansalaisia, ei tarvinnut kasvokuvia ottaa. 

Rajan myötä myös valuutta vaihtui. BAM eli Bosnia ja Hertsegovinan vaihdettava markka on sidottu euroon ja 1 € = 1,96 BAM. Tosin BAMeja ei Mostarissa tarvinnut, eurot ja kortit kävit maksuvälineinä. Hyvän lounaan sai kymmenellä eurolla, ja kahvin eurolla. 

Basaarissa näkyi kerjäläisiä ja pitkäkyntisiäkin sai varoa. Köyhyys näkyy katukuvassa, kuten Bosnian sodan jäljetkin. Vaikka rakennuksia on kunnostettu, näkyy niissä ammusten jälkiä. Jäljet toimivat historiallisena muistina, toivottavasti opimme niistä.

Jätämme bussin katedraalille ja kävelemme moskeijalle. Täällä ovat eri uskonnot ja kansallisuudet eläneet vuosisadat rinnakkain. Välirikkoja ja jännitteitä on ollut, nyt vietetään taas rauhaisaa rinnakkaiseloa. Katedraalista kuului mahtipontista urkumusiikkia mutta ovet eivät auenneet meille. Koski Mehmetin moskeijaan meidät toivotettiin tervetulleiksi.

Moskeijan terassilta oli parhaat näkymät Stari Most-sillalle. Silta rakennettiin 1500-luvulla ja se pysyi pystyssä 427 vuotta. Sitten ihminen tuhosi sillan pommittamalla sen alas. Turha demonisoida mitään sodan osapuolta; kaikki syyllistyivät julmuuksiin ja sotarikoksiin. Uuden sillan rakentaminen maksoi 15,5 miljoonaa euroa ja silloinen prinssi Charles kunnioitti avajaisia 2 000 muun kutsuvieraan kanssa.

Dubrovnik, Kroatia

Asettautumusta

Samalla kun on pehmeä lasku, on hirveä kiire. Koko ajan ollaan menossa ja pitää olla tarkkaavaisena. Eilen piti hoitaa OIB eli kroatialainen henkilökohtainen tunnistenumero. Täytin lomakkeen paikallisessa virastossa, siihen isän ja äidin nimet myös, tietenkin, kuten täällä on tapana. Maanantaina saan sitten oman OIB:in. Sitä tarvitaan virallisiin asioihin kuten verotukseen, pankkiasioiden hoitoon, ja kuten tapauksessani; työskentelyyn.

Sitten esittäytymään toimistolle ja tulostamaan retkimatskua. Kaikki paikalliset yhteistyökumppanit ovat tosi kivoja ja heidän kanssaan on kuulemma helppoa työskennellä. Mahtavaa! He mahdollistavat meille suomalaisille onnistuneen loman. Tapaan heidän vielä illallisella, mutta ennen sitä renkaan vaihtoon.

Meillä on kimppa-auto ja kollegaltani oli rengas puhjennut hänen ajellessaan Montenegrossa. Monen käänteen jälkeen hän sai vararenkaan alle ja matka jatkui kotiin Dubrovnikiin. Nyt sitten kaksi rengasta vaihtoon ja pikku-Ford on valmis uusiin seikkailuihin.

Vähän alueeseen ja hotelleihin tutustumista, sitten kotiin suihkuun ja  illalliselle. Menemme perinteiseen kroatialaiseen ravintolaan hieman kaupungin ulkopuolelle. Nautimme ravintolan puutarhassa aperitiivit; mulle yrttilikööriä ja kollegalle oudon tumman keltaista ja kuplatonta proseccoa. Meitä on 18 henkilöä, kiva tutustua uusiin ihmisiin. Pieniä annoksia kannetaan pöytään koko ajan, hyvin lihapainotteista on ruoka. Kolmea sorttia ilmakuivattua kinkkua, juustoja, sardiinin sukuista pikkukalaa, lihapataa... Jokaisen annoksen välillä porukka poistuu pöydästä sauhuille pihalle. Muutaman annoksen jälkeen he eivät enää vaivaudu, vaan polttavat ruokapöydässä. Vaikka ruokaa on yllin kyllin, nälkä jää. Parasta oli jälkiruoka, omenapiirakka kriikunamarmeladin kera. Yllätyksekseni se ei ollut lainkaan makeaa mutta silti ihanan maukasta.

Me suomalaiset poistumme aikaisin, kymmeneltä, meillä on aikainen aamu. Suuntaamme huomenna Mostariin, Bosnia-Hertsegovinaan, päiväretkelle asiakkaiden kanssa.

Dubrovnik, Kroatia

Helsinki-Dubrovnik

Viime yönä ei uni meinannut tulla. Herätys kello 5.12 ja lentokentälle Uberillä kuudeksi. R-kioskilta aamukahvi ja menoks. Lento-olosuhteet olivat ihanteelliset ja lento Helsingistä Dubrovnikiin kesti vain 2,5 tuntia. Bussilla hotellille kuunnellen kollegan turinointia; harvinaista herkkua. Ensi kerralla istun itse oppaan paikalla toivottamassa asiakkaat tervetulleiksi. Bussimatka kesti puolisen tuntia. Adrianmeri vasemmalla ja vuoret oikealla. Dubrovnikin vanha kaupunki pönötti jylhänä pienen lahden poukamassa. Sää hellii meitä. Aurinko paistoi ja jo aamusta mittari näytti +28°C. Eilen oli ukkostanut ja satanut, luonto näytti vihreältä ja vehreältä.

Asun ensimmäisen viikon hotellissa Babin Kuk'n alueella, ennen kun pääsen opaskämppään. Koskaan en ole ollut näin siistissä hotellissa; omistajaa ei suotta kutsuta mr. Clean'iksi eli herra Puhtoiseksi. Laukkujen purkamista ja lepoa. Iltapäivällä käyn läheisellä Uvala Lapad-rannalla. On kuuma, +30++°C. En jaksa mennä edes kastelemaan varpaita mereen, lymyilen mieluummin varjoissa. Merivesi on kuulemma 28-asteista.

Ruokaa täytyy saada. Suuntaan Tommy Hipermarkettiin, paikalliseen ruokakauppaan. Kallis on, ehkä jopa kalliimpi kuin Suomen marketit. Aikaa menee tuotteitten tutkimiseen, kaikki merkit ovat mulle uusia ja outoja. Kahvia, munia, juustoa... perusjuttuja ja sitten vielä leipomotiskiltä bürekiä päiväkahville. 

Nyt sitten vaan kahvia ja sinnittelyä - ja partsilla istuskelua - että jaksan valvoa iltaan saakka ilman päiväunia. Aikaero on onneksi vain yksi tunti, Kroatia on tunnin Suomea jäljessä.