Perjantai - Fuengirola
Sataa, sataa ropisee.... Talvi on tullut Espanjaan, taivas on lonkeronharmaa. Nyt ei kyllä huvita mikään. Onneksi on pitkä aamu, eikä kiire minnekään. Puolilta päivin lähden bussilla Fuengirolaan. Valtaosa vastaantulevista tuntuu puhuvan suomea. Ei Fuengirolaa suotta sanotaan Suomen epäviralliseksi pääkaupungiksi Espanjassa. Vähän ahdistaa; en halua kuulla mitä Jaskalle kuuluu tai mitä tänään on illalliseksi. Vähän työasioita, tapaslounas, reippailua rantapromenadilla eli Paseo Maritimolla. Bussilla takaisin Benalmadenaan ja suoraan töihin.
Huomenna Mijas, vielä kerran Malaga, Ronda on jo taputeltu. Oppaan työ on kuin kehää kiertäisi; viikosta toiseen ja vuodesta toiseen samaa. Onneksi välillä kohteet vaihtuvat, mutta nyt olen jämähtänyt Kreikka-Espanja-akselille. Ja välissä Suomi. Blääh!
Lauantai - Mijas
Sataa, sataa ropisee... taas. Mijaksessa maisema on harmaa sumusta ja tihkusta. 15/30 asiakasta lähti retkelle mukaan, aika hyvin. Päästän asiakkaat vapaalle ja kiiruhdan sateensuojaan vakiokahvilaani, cafe Art'iin. Ruoka on täällä huonoa mutta kahvi hyvää. Se riittää minulle tänään. Odotan sateen taukoamista lattea juoden. Sade lakkaa mutta ehtii alkaa uudelleen, ennen kun ehdin kahvilasta ulos. Ei kun takaisin pöytään ja ihailemaan kaatosadetta sisältä käsin.
Sitten vierailulle Mijaksen Nykytaiteen keskukseen. Johtaja on armoton Suomi-fani ja täällä on joka kesä suomalaisten taiteilijoiden näyttely ja peruskokoelmassa on Arttu Mannisen teos. Mutta tänään tulin katsomaan picassoja. Täällä on enimmäkseen hänen keramiikkatöitään, upeita ovat. Tiesitkö muuten, että Picasson koko nimi on Pablo Diego José Francisco de Paula Juan Nepomuceno María de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz y Picasso.
Joskus työpäivät tulevat kalliiksi. Mijaksesta tarttui matkaani - tai ne kyllä toimitetaan kotiini - mutta ostin tusinan isoja käsintehtyjä lautasia. Ne ovat cordobalaisen taiteilijan, Miguel Ángel Torres Ferreras'in tekemät ja just minun makuuni. Siinä meni tämän päivän palkka, eikä riittänytkään. Mutta onnellinen olen. Tavara ei tee onnelliseksi, mutta kuten Zsa Zsa Gabor (vai John Wayne?) sanoi: Raha ei tee onnelliseksi, mutta mieluummin itken jaguarissa kuin bussissa.
Benalmadena - koti
Kastumiselta ei voinut välttyä, kun Mijaksessa tuli välillä vettä vaakatasossa. Onneksi oli suht lyhyt päivä, noin viisi tuntia. Kotona suihkuun ja peiton alle lämmittelemään. Sateen sattuessa saamme taittaa työmatkat taksilla. Aamulla en tätä vielä tiennyt ja kastuin eka kertaa kunnolla bussipysäkille kävellessäni. Iltapäivällä tiesin, mutta taksille ei ollut tarvetta; sade lakkasi taas hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti