Kos, Kreikka

Vapaapäivä. Ensin pyykit ja sitten tien päälle. No, eihän se niin helposti käynyt; pesukone ei käynnistynyt. Pesukone on ulkona käytävällä, kaikkien asukkaiden yhteiskäytössä. Ei auttanut kun koputella vuokraisännän ja -emännän ovelle, he asuvat vieressä olevassa omakotitalossa. Rouva tuli tutkimaan tilanne, vähän taisi naureskella että ei osaa tuo suomalainen pesukonetta käyttää. Eipä osannut hänkään, piti kutsua herra paikalle. Samalla kun herra tutki pistorasioita ja sähköjä, rouva moitti minua huonolla englannillaan: ei saa pestä puolikkaita koneellisia, koneen pitää olla täynnä! Yritin sanoa hänelle ettei mulla ole enempää vaatteita, en saa täyttä koneellista. Rouva jatkoi, luuli ilmeisesti ettei asia vielä tullut selväksi. Varmasti hän omasta mielestään puhui minulle ystävällisesti, mutta minun korvaani hänen puheensa kuulosti huudolta. Tällä välin herra oli vetänyt jatkojohdon sisältä talosta, kytkenyt pesukoneen johdon siihen ja laittanut koneen käyntiin. 

Kun vihdoinkin pyykit olivat narulla kuivumassa, suuntasin kulkuni Dikaios-vuoristoon. Tarkoitus oli mennä ensiksi Pylin vanhaan kaupunkiin. Ajoin ohi. No, käydään sitten ensin kävelyllä uudessa Pylin kylässä, samahan tuo. Kaunis pieni kylä, jossa aukion laidalla turistit istuivat yhdessä kahvilassa ja paikalliset papat toisessa. Kylällä oli tienviitta vanhoille lähteille. Ajattelin että kun täällä ollaan, voin ihan hyvin käväistä lähteillä. Kun olin ajanut muutaman kilometrin, tie muuttui kapeaksi ja kuoppaiseksi hiekkatieksi, ei sinne voinut mennä - eikä suuntaviittojakaan enää näkynyt. Palasin takaisin ja matkanvarrella piipahdin pikkuruisessa Agios Panteleimonin kirkossa. Upeat oli näkymät.

Karttaa tutkittuani päätin kurvata Pylin vanhaan kaupunkiin kanjonin kautta. Sama homma; huono tie, ei onnistu. Ei mene suunnitelmat tänään putkeen, mutta ei se mitään, aina voi suunnitella uudelleen. Yllättäen vuoristotiellä alkoi roskia lennellä tuulilasiin. Olin tullut kaatopaikalle. Järkyttävä näky. Olenkin ihmetellyt pienillä saarilla minne kaikki roskat päätyvät. Kosilla ne näköjään päätyvät vuoristoon. Surullista. Välillä mietin että jokainen turisti saisi viedä kaikki roskat, etenkin käyttämänsä kertakäyttökipot ja -kupit, matkalaukuissaan mukanaan kotimaihinsa. Erityisesti etelä-Euroopassa tunnutaan rakastavan muovipusseja ja kertakäyttömukeja. Eikä yksi muki riitä; kahvi on kuumaa, saattaa sormet palaa, siksi pitää laittaa kaksi mukia päällekkäin. Kyllä ihminen on tyhmä. Matkan varrelle sattui vielä autojen hautausmaa. Liekkö ollut edes laillinen paikka, tien vieressä oli kymmenittäin kasaan puristettuja autoja ja pari linja-autoa.

No nyt sitten takaisin Pylin vanhaan kaupunkiin. Vielä yksi pysähdys matkalla; Charmilos' Grave eli Harmiloksen hauta. Harmilos on arvailujen mukaan ollut hallitsija tai tärkeä henkilö alueella 200 vuotta eea. Hautapaikan ylle oli rakennettu pieni kirkko ja sitä piti pystyssä Papa. Hän antoi minulle tuohuksen sytytettäväksi. Rupesin sytyttämään sitä toisesta kynttilästä mutta Papa kiireesti esti toimintani ja sanoi että tuohus täytyy sytyttää Neitsyt Marian ikonin edessä olevasta kynttilästä. Niin tein ja Papa hymyili helpottuneesti. Kirkko oli perinteinen pieni kappeli täynnä ikoneita ja kirkon alle on Harmiloksen lisäksi haudattu 12 muuta vainajaa. Alttarilla oli rahakippo ja pitihän minun käydä autosta hakemassa siihen muutama roponen. Pyysin saada ottaa kuvan Papasta mutta hän halusikin ottaa meistä kahdesta selfien - moderni pappa! Poislähtöä tehdessäni Papa kiiruhti kirkon taakse ja toi minulle matkaevääksi ison ja kypsän granaattiomenan. 

En tarkalleen tiennyt mitä odottaa ja luulin jo ajaneeni vanhan kylän ohi huomaamattani. Tie muuttui taas kapeaksi, huonokuntoiseksi hiekkatieksi ja rupesin katselemaan kääntöpaikka. Täällä oli kiva ajella ikkunat auki, mäntymetsän tuoksut tulvahtivat nenääni ja kilikellot kilkkasivat tien pientareilla. Onneksi en ehtinyt kääntyä, tulin pienelle parkkipaikalle jossa oli kymmenisen autoa. Vierestä lähti kivinen polku ylös vuoristoon ja suuntaviitta kertoi määränpääksi Palaio Pyli Castle. Veikkaan, että kävelin polkua ylös vajaan kilometrin ennen kun tulin kaupungin raunioille. Hyvää kuntoutua. Jos en aiemmin päässyt kanjonille, täältä avautui upea näkymä yli kanjonin, merelle saakka. 

Alas tullessani päätin käydä hengähtämässä perinteisessä tavernassa jonne erkani oma polku, taas piti talsia ylöspäin. Juomaksi otin kotona tehdyn limonadin, hinta neljä euroa! No, ainakin maisema kahvilasta oli sen arvoinen. Vuoren huipulla näkyy Pylin vanhan kaupungin raunioitten silhuetti.

Seuraavaksi Asfendioun kylään lounaalle, vatsa alkoi jo kurnia. Mutta ennen Asfendiouta matkan varrelle tuli Lagoudin kylä ja kylään kääntyvän tien vieressä oli viehättävä kyltti Unique Art Gallery Cafe - no sinne tietenkin. Kylässä oli ehkä kymmenisen taloa ja - yllätys, yllätys - kahvila oli torstaisin kiinni. Arvatkaa vaan minä päivänä olin liikenteessä. Asfendiouun oli vain pari kilometriä ja piti tehdä melkeinpä äkkijarrutus kun silmiin osui kylän kirkko ja vieressä viehättävä taverna. Kreikkalainen salaatti ja paistettua juustoa, sopivasti kevyttä ja tuhtia, hyvää oli. 

Välillä tuskastun itsekin itseeni kun aina pitää katsoa vielä seuraavan kulman taakse ja ajaa `ihan vähän` epämääräistä hiekkatietä. Myöhäisen lounaan jälkeen päätin lähteä suoraan kotiin, mutta "Destroyed village"-kyltti sai taas auton kääntymään päätieltä pois. Ja todellakin, pienen matkan päässä oli tuhoutunut kylä ja raunioitten keskellä oli kahvila. Haihoutesin kylä tunnetaan nykyään nimellä Agios Dimitros ja se on jäänyt tyhjilleen 1960-luvulla kun asukkaat muuttivat työn perässä vuoristosta rannikolle. 

Ja vielä oli pakko pysähtyä kun näin söpön mehubaarin tienposkessa ja vieressä Sandra-vuohi jökötti maskottina. Haroula myi omaa hunajaa 24 euroa/kilo, kun paikallinen hunaja kaupassa maksaa 10 euroa/kilo. Hänen oliiviöljynsä maksoi 14 euroa/puoli litraa, kun laadukkaan paikallisen oliiviöljyn saa kaupasta viidellä eurolla. Mutta kauppa käy, hyvä niin. Ostin tuorepuristettua appelsiinimehua Sandran ja hänen kaverinsa Lilin tuijottaessa minua matkan päästä. Melkein jo nolottaa sanoa että huomasin etten ollut juonut päiväkahvia. Siispä seuraavassa kylässä olisi kahvitauon paikka. Kahvila löytyy Platanin kylästä ja kahvin lisäksi maistuu mansikkajuustokakkupala. Toki kahvilasta, tai patisserie´stä, kuten kyltissä luki, löytyi myös kreikkalaista baklavaa. Ihanaa se on, mutta aivan liian makeaa.

Kaiken kaikkiaan hieno päivä. Nyt kotiin lepäämään että jaksan taas huomenna mennä töihin.