Valencia, Eapanja

Viikonlopputoreilla

Lauantaina suuntasin Ruzafaan viikonlopputorille. Tori levittäytyy kahdelle kadulle Pyhän Valerin kirkon sivustoille. Tori on avoinna myös sunnuntaisin. Siellä on paikallisia ruuantuottajia ja käsityöläisiä myymässä tuotteitansa. Makkaraa, juustoja, oluita, oliiveja, saippuaa, kankaita, koruja... Olipa siellä vartaassa kokonainen possukin paistumassa. Torilla liikkui paljon perheitä lapsien ja isovanhempien kera. Terassit olivat täynnä kahvittelijoista ja aurinko lämmitti ihanasti. Torilla oli tarjolla hattaroita ja vohveleja, päädyin ostamaan ison keksitäytteisen churron (kuvassa pistaasi ja suklaachurro). Oli tosi äklö sekä rasvan että sokerin puolesta, mutta kaiken söin. Tämän päälle oli saatava juomista ja niinpä istahdin terassille päiväkahville. Pois lähtiessäni kävin Ruzafan kauppahallista ostamassa hedelmiä iltapalaksi. 

Sunnuntaisin Beteron kaupunginosassa on kirpputori. Sekin oli täynnä porukkaa, kun saavuin sinne aamulla kymmenen jälkeen. Astioita, tauluja, leluja, huonekaluja - kaikkea maan ja taivaan väliltä! Vaatteita ei myynnissä ollut. Yhden antiikkikauppiaan pöydällä oli airo Miron teos, aika huikeaa! Olisipa hienoa kehuskella kotona, että ostin Miron taideteoksen Valencian kirpparilta! No, siihen eivät rahani riitä, eikä myöskään käsimatkatavaroissani ole tilaa. Se on aika hyvä rajoitin sille, mitä voi ostaa. Onneksi en tarvitse mitään, eikä ole mitään kummoisia mielitekojakaan. Helpolla pääsen, tyhjin käsin lähdin täältäkin, kokemusta rikkaampana.

Pääsen kotiin bussilla numero 93. Huomaan, että kotini lähellä, Aragon kadulla, on pysäkki nimeltä Finlandia. Hyppään siinä pois, vankilan ja FC Valencia -jalkapallojoukkueen kotistadionin puolivälissä. Poikkikatu on Calle de Finlandia. Haaveilin päiväkahvista, mutta tällä kohtaa ei ollut kahviloita, joten kävelin kotinurkille kahville. Aurinko paistoi ja terassilla tarkeni (kevyttoppatakki päällä).