Hania, Kreeta

Lähdön tunnelmia yms.

Lähtö on nykyään rutiinia. Pakkaan puolihuolimattomasti ja laitan passin laukkuun. Joskus tulee mieleen, että pitäisi edes tarkistaa että passi on vielä voimassa. Passin lisäksi tsekkaan, että luottokortti on mukana - niillä pärjää jo pitkälle. Terminaalissa lähtöselvitys automaatilla ja laukut hihnalle. Nyt pärjään kuusi viikkoa 1,5 laukulla, matkassa saisi olla kolme ruumalaukkua. Viime reissulla yhdestä matkalaukustani hajosi rengas ja koko kulma notkahti, siksi nyt vain yksi iso laukku.  

Lentokentällä ostan usein kahvin R-kioskilta, niin teen myös nyt. 3,40 euroa. Kaivan olkalaukustani karjalanpiirakan ja hörppään päiväkahvit R-kioskin kulmalla. Koneeseennousua en kiirehdi, olen aina viimeisten joukossa. Tänään olin viimeinen. Kone oli viimeistä paikkaa myöten täysi. Kapteeni Bang kuulutti mahdollisesta turbulenssista Puolan yllä ja sitähän saatiin! Puolivälissä matkaa stuertit kertoivat haluaville Suomi-Georgia-koripallo-ottelun väliaikatietoja, kaikki sitä eivät vielä halunneet tietää. Suomi oli kahden erän jälkeen  johdossa luvuin 57-40.

Turvaohje ja mustikkamehua: siitä on Finnairin lento tehty. Kerran vieressäni noin 4-6 vuotiaat sisarukset katselivat istuintaskussa olevaa turvatiedotetta. Kuvassa matkustaja laskeutui koneen hätäuloskäynnistä liukumäkeä pitkin. Se oli tytöistä hauskaa. Pienempi kysyi isommalta: kuinka ne pääsevät takaisin koneeseen? Hauskaa ja raadollista.

Hanian kentällä oli iloiset kollegat vastassa. Halaukset, ja Fazerin suklaata tuliaisiksi. Kuljettajana oli Kostas, vanha tuttu. Hän sai myös halauksen ja suklaata. Muistin hänen olevan suklaa-addikti, joten osui ja upposi. Vastalahjaksi sain häneltä karkkihelmet - ihanaa! Muistelimme viime kesän seikkailujamme, mm. sitä, kun eksyimme yhdellä retkellä vuoristossa, bussillinen asiakkaita kyydissä. Yhteistyöllä siitäkin selvittiin ja silloin ystävyytemme sai sinetin.