Kreeta, Kreikka

Verekinthos Arts and Crafts Village

Olen jo pitkään halunnut vierailla Verekinthosin taiteilijayhteisössä, aikataulut vaan eivät ole menneet yksiin. Tänään matkasin bussilla 21 Hanian keskustaan, siellä vaihdoin 1866 puiston toiselle laidalle ja bussiin numero 13. Lähimmältä pysäkiltä oli reilu kilometri matkaa taiteilijakylään, isoa moottoritielle johtavaa tietä pitkin. Hankala oli reitti ja sitä myös taiteilijat harmittelivat; vierailijan ei ole helppoa sinne tulla julkisilla. Yhteisö perustettiin teollisuusalueelle 25 vuotta sitten. Siihen kuuluu kolmisenkymmentä työpajaa, joissa 15:ssä voit vierailla, kuusi niistä oli tänään auki.

Verekinthos-nimi juontuu tarinaan Kreetalla sijainneesta Verekinthos-vuoresta, jossa kreikkalaisen mytologian mukaan Idaioi Daktyloit (Zeuksen pojat) opettivat muinaisia käsitöitä kuten metallurgiaa, keramiikkaa, lasityötä.

Keramiikko Keramonin koristeveistoksia Verenkinthosin puutarhassa. Hän tekee samalla tekniikalla myös valaisimia ja kulhoja.

Nikos Vergadis tekee lasiesineitä ja koruja. Matkaani lähti hänen tekemänsä korvakorut, joissa hopeaa ja hennon lilaa lasia (kuva alimpana).

Kuva tekstiilitaiteilija Sofia Vasilliadoun työhuone/myymälästä.

George Archontakiksen korvakorut lähtivät myös matkaani (ei kuvassa).

G. Tolias tekee veistoksia ollakseen elossa ja koruja elääkseen.

Kuvassa uudet korvakorut, jotka sävyltään sopivat hienosti uusiin silmalaseihini. Silmälasit (kaksitehot) maksoivat Kreetalla kaikkine herkkuineen  550 euroa. Suomesta en tuolla hinnalla olisi saanut edes kehyksiä. Tyytyväinen olen molempiin ostoksiini.

Täältä lisää kuvia ja tietoa Verekinthos Art and Craft Village'sta.

Kreeta, Kreikka

Cafe Koukouvaya

Viime vuonna en ehtinyt katselemaan auringonlaskua kuuluisaan pöllökahvilaan cafe Koukouvaya'an. Tänä syksynä asia tuli korjattua. Yliarvostettua? Ehkä. Kollegan kanssa mentiin paikalle hyvissä ajoin, kello viisi. Auringonlaskua odotellessa join iltakahvit ja söin (taas) jättimäisen suolakinuskijuustokakun. Kahvila oli melkein täynnä, ja yllättävää että suurin osa asiakkaista oli paikallisia. Viereemme istahti yllättäen tuttavaperhe; meidän yhteistyökumppanimme tohtori Vittorakis perheineen. Pieni on maailma. Juuri edellisenä iltana olimme olleet heidän vierainaan illallisella. Eli hyvin on taas tullut syötyä! 

Aurinko laskee seitsemän aikoihin. Paikallisia moinen ei kiinnostanut ja he poistuivatkin paikalta antaen tilaa auringonlaskua ihailemaan tulleille turisteille ja nuorisolle. Seitsemältä alkoi kuhina. Ihmiset nousivat seisomaan, nostivat kännykkänsa ja räpsivät kuvia. Show kesti kymmenisen minuuttia ja sitten poistuimme paikalta. No, olihan se kaunista, täytyy myöntää. Nyt sekin on koettu, eikä tänne tarvitse toista kertaa tulla.

Koukouvaya tarkoittaa siis pöllöä kreikaksi. Pöllöteema näkyi kahvilassa; logossa, henkilökunnan t-paidassa, tauluissa, myytävissä mukeissa, koriste-esineissä, veistoksissa jne jne. 

Kreeta, Kreikka

Työpäivinä, 5-6 kertaa viikossa, istun bussissa nelisen tuntia. Yleensä matkat suuntaavat lentokentälle ja hotelleille, joskus retkille. Jos hotelleja on kymmenen mennen tullen, nousen ja laskeudun bussin rappuset 40+ kertaa työvuoron aikana. Joskus illalla olen hieman merisairas bussin keinumisesta, joskus taas jalkoja jomottaa. Vapaalla ei tee mieli enää hypätä bussiin, eikä juuri autoonkaan. Pyöräily on parasta.

Eilen kuitenkin otin auton alleni ja hurautin vuoristoon. Kävin Kasvitieteellisessä puutarhassa (Botanical Park & Gardens of Crete), jossa tuli päivän ulkoilut hoidettua. Reitti puiston mutaisia polkuja pitkin on 2,5 kilometriä pitkä, jyrkkää mäkeä ylös ja alas. Ei ehkä lokakuu ole parasta aikaa siellä vierailuun; infotaulujen kuvat olivat kauniimpia kuin itse kasvit. Jonkun verran oli vielä kukkia ja hedelmiä, mutta enimmäkseen kasvit alkoivat valmistautua talvilevolle. Tämän reissun uusi (mieleen jäänyt) tuttavuus oli Ice cream bean eli jäätelöpapu. On ihan peruspapu, jota käytetään mm. jälkiruokiin - maistuu vaniljajäätelölle.

Seuraavaksi hurautin tekojärvelle pienelle reippailulle. Alkujaan alue on ollut suota, sitten rakennettiin järvi vesivoimalaa varten ja nykyään se on luonnonsuojelualuetta. Järveä reunustaa laiturimainen kävelyreitti, kaunista on.

Hippokrates kuulemma sanoi, että jos olet huonolla tuulella, mene kävelylle. Jos olet senkin jälkeen vielä huonolla tuulella, mene uudelleen kävelylle. Olin, mutta en mennyt. Noudatin omaa, varmaa keinoa: menin kahville ja juustokakulle.

Kreeta, Kreikka

Nea Hora eli uusi aika

Aamulla heräsin sateen ropinaan. Kone, eläin, liikenne... sateeksi en ääntä uskonut. Piti avata verho, ennenkuin uskoin. Terassi oli märkä, kuten myös Ivana Helsingin Maatuska-pöytäliinani. Eipä siinä mitään, sade on tervetullutta. Hämmästystä herätti myös aamun viileys; lämpötilan täytyi olla  alle +20°C. Ei muuta kun terassin ovi kiinni ja aamiaista valmistamaan. Tänään on vapaapäivä, jotain kivaa pitäisi keksiä. 

Hyppään pyörän selkään ja fillaroin Nea Horaan, suosikkialueelleni Haniassa ja Kreetalla. Eilen kävin täällä myös, torilla. Torstai on Nea Horan toripäivä ja se on minulle sopivan pyöräilymatkan päässä, ~2 km kotoa Agia Apostolista. Tänään suhasin pitkin ja poikin Nea Horan kapeita katuja. Olen rähjäromantiikan ystävä. Pysähdyn kuvaamaan kuluneita rappauksia ja kolhiutuneita ovia. Rakastan tätä värimaailmaa. 

Ranta ja satama ovat lähellä - samoin vanha kaupunki. Tosin nuo kaikki ovat jo turistien valtaamia. Yritän pyöräillä rantakadulla. Siinä on pyörätie, joka on maalattu punaiseksi. Autoilijat ovat vallanneet pyörätien parkkipaikaksi, suututtaa. Toisaalta ymmärrän heitä, eihän täällä parkkipaikkoja ole. Ei näitä katuja ole alkujaan näille automäärille suunniteltu. Liikenne - ja parkkeeraaminen - Kreetalla on vähintäänkin luovaa. Pyöräillen reitti pitää miettiä tarkkaan, pääteille en halua mennä, liikenne on liian vilkasta. Pyöräilijöitä täällä on vähän,  autoilijat eivät ole tottuneet meihin. Varovainen pitää olla.

Alkaa taas satamaan. Menen kahvilaan, jonka eilen bongasin Polichronidin puiston laidalta. Cafe Kross. Puiston laidalla on myös kaksi muuta kahvilaa: La Pfekakia, perinteinen kreetalainen kuppila, sekä cafe Stou Kyeiou Kosta, minimarketin yhteydessä oleva kahvila. Kaikki olen testannut ja hyviksi havainnut. Cafe Kross on moderni ja nuorten aikuisten suosiossa. Tänne tulevat expatit ja etätyöläiset. Otan caffe latten ja istahdan juomaan sen kahvilan parvelle. Kohta matka taas jatkuu.